No niin, se olis sunnuntai eli viikkokirjoittelun aika.
Alkuviikko meni sängyllä pötkötellen ja Marianneja napsien. Nukuin alkuviikosta tosi huonosti ja mulla oli ”se aika kuukaudesta” lähestymässä joten ei paljon muuta jaksanut kuin pötkötellä sängyllä viltin alla ja napostella Marianne-karkkeja. Tai no, Tiina-karkkeja 😀 Marianne-pusseihin tuli suosittuja naisten nimiä siihen kylkeen, ostin itselleni Tiina-pussin ja ystävänpäivälahjaksi peruskouluaikaiselle bestikselleni Ritva-pussin, jonka kävin laittamassa tiistaina postiin.
Keskiviikkona postiluukusta tipahti Within Temptationin uusi levy Resist, joka TOIMII \m/
Torstai oli kiireinen päivä. Mua käytiin kuvaamassa kotona lehteen! Toi ei ole tosin läheskään yhtä mielenkiintoista kun miltä kuulosti 😀 Musta tehdään juttu Suomen Elintarviketyöläisten ammattiliiton, Selryn, jäsenlehteen, kerron siinä jutussa Postcrossingista. Kuvaaja oli tulossa yhden maissa, aamupäivällä siivoilin ja järjestelin, tuntui kuin varautuisi asuntonäyttöön 😀 Olin aika hermona, kun en tiennyt että miten pitäisi käyttäytyä. Pitäisikö tarjota kahvia? Jos kuvaaja tulee Helsingistä, pitääkö mun esitellä Jämsää ja käydä sen kanssa lounaalla tms? Loppupeleissä kuvaaja olikin mun luona 15-20 minuuttia ja lähti sen jälkeen takaisin kotiin Tampereelle 😀 Kuvaajan käynnin jälkeen toimittaja soitti ja hän haastatteli minua puolisen tuntia. Sen jälkeen olikin jo aika uupunut olo…
Illalla kävin vielä leffassa katsomassa Näin Koulutat Lohikäärmeesi 3. Mun piti mennä katsomaan se J:n kanssa, mutta sillä oli aina töitä kun oli näytös. Ihan viimeinen näytös oli torstaina ja J:llä oli töitä, tosi huono tuuri. Kävin leffassa yksin. Leffa oli Aivan Ihana. Valkea oli tosi nätti 😀 lopussa ei kyllä pysynyt silmät kuivina kun Öystiläläisten piti hyvästellä lohikäärmeensä joiden kanssa ne oli lentänyt jo 9 vuotta, varsinkin Hikotuksen ja Hampaattoman hyvästit… Voi ei nyt alkaa taas silmät kostua…
Perjantaina tein hyvää tonnikalasalaattia ja katsoin Cheek-leffan. Voi vittu mikä mies. Leffasta tuli mieleen vain mies, joka ei tarvitse musiikkiuraa ja kuuluisuutta, vaan terapiaa. Kysymyksessä on mies, joka uhraa oman onnellisuutensa että voisi saavuttaa unelmansa, myydä Olympiastadion täyteen. Koko leffan ajan puhuttiin siitä mitä Cheek haluaa saavuttaa, miten sen pitää olla iso. Kaikesta paistoi läpi epävarmuus ja huono itsetunto. Mä tiedän et kaks mun kaveria tykkää hirveästi Cheekistä, et sori jos luette tätä ja pahoititte mielenne, tämä on vain mun mielipide Cheekistä.
Lauantaina oli vuorossa Jyväskylän reissu. Tammikuu nyt oli mitä oli Filin takia, mut nyt aletaan tästä pikkuhiljaa taas piristyä. Sitä paitsi kaipasin pientä shoppailua ja sushia. Mulla oli oikein mukava reissu, pyöriskelin ympäri Jyväskylän keskustaa, kävin mm. Kauppakeskus Tawastissa ja Torikeskuksessa, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Jyväskylän Videodivariin vein muutamia mangapokkareita ja Harjun Paperissa tottakai kävin. Siellä ei muuten kannata käydä tyyliin ”olen ansainnut hieman piristystä.” Lopputulos oli suurinpiirtein näin:
”Oi, hienoja Suomi-emoji-tarroja, näitä pitää ostaa.. Ja Suomi-tarroja… Beatrix Potter-postikortteja! Oi nää on niin suloisia… Oih! Kettuja, susia ja ilveksiä ja taustalla on kelttiläisiä kuvioita, näitä kolme kappaletta… hmm… Junia… Onkohan kukaan ikinä pyytänyt junakortteja? No, mä ostan yhden… Hei, vintage-Batman ja -Superman! Näitä yksi tai kaksi… Monet harrastaa kutomista, tuosta kaksi kutomiskorttia… Hauska donitsikortti… Revontulia menee aina… OMG. Game of Thrones-fanitaidetta! Näitä ei löydy mistään! Pakko ostaa muutama… Ja äidille tuosta myös yksi tarra-arkki… Jos ostais nämä ja lähtis kotiin, mulla on jo ihan kiva nivaska… Anteeks, PALJONKO nää oli?? Noh, en tarvitse kortteja vähään aikaan…”
Hain Hanko Sushista ruokaa ja tulin kotiin. Hetken mielijohteesta tein Elsalle omat fb-sivut, löytyy fb:stä sanalla ”Elsa-marsu”. Illalla pötköttelin sohvalla ja yritin skarpata itseäni hakemaan keskustasta pizzaa ennen Matti-elokuvaa. Hain pizzan ja menin tukanpesulle. Matti-leffa oli oikein hyvä, tosin vähän liian pitkä. Olisi myös voinut olla mukana vähän materiaalia siitä miten Matin urheilullinen lahjakkuus huomattiin. Ai niin, R.I.P. Matti Nykänen
Tänään on ollut siivoilu- ja pötköttelypäivä. Katselin telkusta National Geographic-kanavalta muutaman dokumentin Pohjois-Korean Kim-dynastiasta. Mitäköhän nyt illalla tekisi… No, kai sitä jotain keksii.