Perjantainahan se sitten tapahtui. Filin 10 päivää kestävä antibiootti-kuuri loppui keskiviikkona ja perjantaihin mennessä Fili oli mennyt jo tosi huonoon kuntoon. Torstaina se vielä söi pellettejä ja joi vettä, perjantaiaamuna se vain kyhjötti hiljaa ja paino oli tippunut reilusti. Pikkuinen myös hengitti vaikeasti. Soitin äidille ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Puolen tunnin jälkeen soitin äidille ja juttelimme tilanteesta uudelleen. Ei Filillä tässä vaiheessa enää mitään toivoa ollut. Jos sillä olisi ollut jokin, niin antibiootit olisivat jo korjanneet sen. Paino oli tippunut kolmessa päivässä 760:stä grammasta 700 grammaan. Soitin Jämsän eläinklinikalle ja varasin ajan lopetuspiikille.
Filiä silitellessäni sohvalla ja hyvästejä jättäessä huomasin että Fili myös yökki jotain kirkasta nestettä. Onneksi voin lohduttautua ajatuksella että Fili sairauden aikana ttein kaikkeni mitä pystyin, vein pikkuista eläinlääkärille ja yritin antaa mahdollisimman paljon ruokaa ja herkkuja että Filillä olisi mukava olla. Kahdeltatoista lähdimme klinikalle ja siellä meni onneksi aika nopeasti, Filin ei tarvinnut sinnitellä enää kauaa. Lepää rauhassa rakas ja sano terveisiä Nemille <3
Kotiin tullessa kello oli jo 12.45 ja töihin pitäisi lähteä 20 minuutin päästä, olin koko aamun kestäneestä itkeskelystä todella väsynyt, jopa pelkkä kävely keskustasta takaisin kotiin oli uuvuttava. Keitin kahvit ja soitin taksin viemään minut töihin. Töissä oli ihan hirveän väsynyt olo myös, parin tunnin töissä olon jälkeen väsymys alkoi ärsyttää. Työkaverit varmasti huomasivat sen mutta eivät sanoneet mitään. Paitsi silloin kun raivosin Saara Aallosta ja hänen ylisuorittamisestaan, joo olet lahjakas kyllä kyllä…
Töiden jälkeinen pe-la-väline yö oli karsea. Menin nukkumaan 0.30 aikoihin ja heräsin täysin pirteänä. Aha, onkohan kello 6 vai 7… 3.45?! Eiii. Luin Sophie Kinsellan ”Hääyöaie”-kirjaa tunnin verran ja yritin saada uudelleen unta. Nope. Heräsin kuudelta. Ei kai tässä enää auta muu kuin nousta ylös… Laitoin valot päälle, kömmin uudelleen sängyyn… Ja nukahdin. No jes. Äh. Ylös ja aamukahvia.
Ulkona oli täydellinen talvikeli, aurinko paistoi kirkkaalta teholta mutta ei haluta mennä ulos… Kävin pelailemassa hiukan Pokemonia ja tulin kotiin. Söin salaattibaarista kokoamani savulohi-porkkanasalaatin ja join teetä. Avasin läppärin ja katselin YouTubesta ”Top 10 Sinkkuelämää”-videoita ja Räyhä-Ralf rikkoo Internetin ”Disney-prinsessakohtaus”-pätkiä. Neljän maissa oli aika suunnata Kinottarelle katsomaan Iron Sky 2 J:n kanssa.
Leffa ei ollut oikein hyvä mutta olihan se nyt aika absurdia nähdä kun joku tappaa Hitlerin lemmikki-T-Rexin karatepotkulla kuonoon. Eiku oho hups, juonipaljastus… Leffan jälkeen pääsin J:n kyydissä kotiin. Yleensä juttelemme leffassa käynnin jälkeen 30-60 minuuttia mutta J:llä oli kiire kauppaan ja mä halusin vaan kotiin joten juttutuokio oli aika lyhyt 😀 Kävin tukanpesulla ja heitin pakastepizzan uuniin.
Viime yönä nukuin jo huomattavasti paremmin. Ja äh, mitä mä tähän yritän kirjoitella. Tänä viikolla ei ole huvittanut yhtään mikään. Tein kananuudelikeittoa (ihan liikaa kookosmaitoa) ja katsoin Elsan kanssa Räyhä-Ralfin kun se tuli telkusta.
Mitäköhän ensi viikosta tulee…
Eikös fili ollut jo sen verran vanhakin että oli luontaista jo kuolla vanhuuden oireisiin, jyrsijöillä, etenkin marsuilla ja hamstereilla on usein kaikenlaiset kasvaimet ja patit riesana, jos sellainen on mahalaukussa ties missä, se aiheuttaa painon putoamista ym. En ymmärrä millaisella eläinlääkärillä kävit jos ei ole sellaista sanottu tai tutkittu kunnolla. Kun on hyvin yleinen kuoleman syy vanhoilla marsuilla. Leikkauksilla yleensä pelastuu. Ei antibiootit auta sellaisiin.