No niin! Tämän vuoden tavoitteeksi voisi tämän blogin suhteen ottaa sunnuntaisen viikkokirjoittelun. Mitenkäs tämä viikko on mennyt?
No ihan päin vittua. Heräsin viime viikon lauantaina pirteänä ja positiivisena, aikeissani käydä ensin Jämsänkosken kirjastolla lukemassa Historia- ja Tieteen Kuvalehti-lehdet, (tai no, ”lukemassa”, selaamassa läpi) sitten katsella löytyisikö mielenkiintoisia kirjoja tai elokuvia (päälimmäisinä mielessä Veljeni Vartija-elokuva ja Räyhä-Ralf), tulla kotiin ja tehdä hyvää kananuudelikeittoa. Kävelin keittiöön, laitoin aamukahvit tippumaan, laitoin tytöille aamupalaa ja…
Voi helsvetti sentään. Fili kyhjöttää apaattisena ja ruokahaluttomana nurkassa. Käytin pikkuista puntarilla ja paino oli tippunut reilusti viime viikosta. Miksi lemmikit tulevat kipeiksi aina viikonloppuna ja juhlapyhinä? No, ei auta mikään muu kuin lähteä Jyväskylän Eläinpäivystykseen. Siellä oltiin 14.30, meitä ennen on kolme asiakasta, no, ei meillä ole kiire, odotellaan… Odottelu venyi neljään tuntiin, toisen kohdalla aloin jo kyllästyä. Ei kännykkääkään jaksa loputtomiin selata. Fili sai tulehduskipulääkereseptin ensiapuun. Pääsimme kotiin apteekin (ja hienon 300 e laskun) kautta 19.30 ja kaikki linkut ja junat olivat jo menneet. Ei voi olla totta. Ei siinä auttanut muu kuin hakea Ärrältä iltapalaa ja ottaa 90 e taksi kotiin. Ei tämmöinen lauantai kyllä ollut suunnitelmissa…
Sunnuntaina se sitten tapahtui. Fili veti ruiskun kautta annettavaa tukiruokaa väärään kurkkuun ja hengitys alkoi rohista. Ei oo totta.
Maanantaina varasin välittömästi ajan Jämsän eläinlääkärille. Töiden jälkeen kävin eläinlääkärissä jossa Fili sai nesteenpoistolääkeruiskeen ja viikon antibioottikuurin. Tukiruokinta jatkuu
Tiistaista ei ole mitään muistikuvia. Kolmen-neljän päivän huolehtiminen ja murehtiminen käy voimille.
Keskiviikkona se taas sattui. Fili veti TAAS tukiruokaa väärään kurkkuun. Ja taas Jämsän eläinlääkärille! En jaksa, tämä on jo kolmas reissu viikon sisällä eläinlääkäriin. Sain lisää antibiootteja ja tulehduslääkettä. Minä en enää Filiä tukiruoki. Sehän popsii jo heinää ja tuoreruokaa.
Torstaina pääsin vihdoin käymään kirjastolla. J olisi ollut kotona mutta koska Fili on edelleen kipeä, en jaksanut kysyä voiko tulla käymään. Olin apea, uupunut enkä tippaakaan sosiaalisella tuulella. Kotiin päästyäni tein ruokaa (taisin heittää pakastepizzan uuniin…Eikun niin! Hain Lidlistä ruokaa) ja katsoin Roskisprinssi-elokuvan. Iron Skyn jälkeen kävin katsomassa Filiä ja… Hän kävelee oudosti. Voi hitto, mä en jaksa enää… Se ns. ”oli viimeinen korsi” ja aukaisi epätoivon kyynelkanavat. Äiti oli kokouksessa eikä sille voinut soitella joten purin sydäntäni saksalaiselle skype-kaverilleni jolla on myös lemmikki sairaana.
Mä en taida muistaa mitä mä tein perjantaina. Perjantai taisi olla ihan yhtä sumua, en muista.
Lauantaina kävin kirpputorilla etsimässä uutta pyyhettä marsuille. Sieltä löytyikin hempeän vaaleanpunainen pyyhe. Ei ole todellakaan minun väriäni, mutta pitäähän sen olla sen verran vaalea että siinä näkyy pissasta että onko marsulla kaikki hyvin. Sieltä löytyi myös uusi kynttilänjalka kapiokirstuni päälle. Kapiokirstuni päällä on ollut cd-teline jossa pidän levyjäni. Huomasin tosin tuossa yksi päivä etten ole kuunnellut niitä levyjä Jämsään muuttoni jälkeen, mitä ne siinä vielä tekevät? Pyyhin levyistä pölyt ja siirsin ne lipaston laatikkoon.
Kirpputorin jälkeen kävin S-marketissa etsimässä Räyhä-Ralf-elokuvaa. Siitä on tulossa toinen osa alkuvuodesta ja olisi tosi hauskaa katsoa se ensimmäinen osa ennen leffateatteriin menemistä. Se tuli telkusta välipäivinä, mutta olin silloin töissä. Netflixissä sitä ei ole, eikä sitä kirjastostakaan löytynyt. Cittarissa olin nähnyt yhden kappaleen sitä, mutta kun kävin katsomassa sitä niin se oltiin keretty jo myydä. Ei sitä löytynyt SPR Kirppariltakaan tai Taikavakasta. Eikä S-marketista. Tori.fi on yksi kappale, mutta olisi halvempaa ostaa uusi cdon.comista. No, kauppareissun jälkeen tulin kotiin ja katsoin yhden jakson Gothamia.
Ai niin joo, olen ”kouluttamassa” (katsoo miten tämä menee) Elsasta näyttelymarsua. Elsa on puhdasrotuinen marsu jolla on paperit, ja on suosittu fb:n marsut.net-ryhmässä. Elsan kuvat saavat siellä noin 200 tykkäystä. No, äiti lainasi minulle välipäivinä marsun näyttelyalustaa ja eräänä päivänä päätin kokeilla sängylläni miten Elsa suhtautuisi siinä istumiseen. Elsa oli muutaman sekunnin ihan rauhassa ja sitten se säikähti, juoksi sängyn reunalle, putosi lattialle ja kipitti lipaston alle. Kauhujen kauhu! Elsa nyt äkkiä takaisin tänne sieltä!! Seurasi parin sekunnin ”kissa ja hiiri”-leikki enkä tiennyt kumpi meistä olisi enemmän peloissaan… Seuraavalla kerralla totutin Elsaa ”näyttelyalustaan” turvallisesti keittiön lattialla. Matkahuollon tiloissa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja toisten luettaviksi. Valitsin sieltä englanninkielisen, varmaan vuonna -85 painetun purjehdusoppaan harjoituslaudaksi, koska se on aika lailla saman kokoinen kuin näyttelyalusta. Eikä haittaa vaikka Elsalla pääsisikin hätäpissat siihen.
No. siinäpä oli tämän viikon kuulumiset. Ensi viikolla pitää varmaan lähteä käyttämään Filiä Jyväskylän Eläinklinikka Tähdessä joka on erikoistunut eksoottisiin eläimiin.