Eipä tähänkään blogiin oo tullut kyllä kirjoiteltua pitkään aikaan 😀 Ei oo oikeen ollut inspistä kirjoitella… Kesä on mennyt töitä tehdessä ja odotellessa milloin tulisi lämpimät kelit. Viime viikonloppuna oli täydellinen kesäkeli, mutta en halunnut mennä ulos vaan halusin pitää siivouspäivän. Hieman ristiriitaista valittaa kun on kylmää, mutta kun on lämmintä haluaa jäädä vain sisälle. Hmm… Sunnuntaina kävin kuitenkin pyörähtämässä Jämsänkoskella, kävin ihastelemassa kaunista jokivartta ja pelaamassa Pokemonia. Pokemon alkaa oikeastaan käydä jo vähän tylsäksi… Jämsästä löytyy vain samoja otuksia. Koskelta löytyi vain yksi Chikorita. Samalla kun oli koskella olisi voinut myös toisaalta piipahtaa J:n luona kun hänellä oli vapaapäivä, mutta en minä hänen jokaisena vapaapäivänään halua ehdottaa tapaamista… Hänellä on omakin elämä 😀
Viikko taaksepäin piti käydä Nemin kanssa tytön ensimmäisessä leikkauksessa. Nemille ilmaantui nisään patti, jota kävin näyttämässä Jämsän eläinlääkärillä. Lääkäri epäili nisäkasvainta ja sain lähetteen Jyväskylään, Eläinklinikka Tähteen. Tähdessä todettiin että kyseessä on tosiaan nisäkasvain joka vaatii leikkausta. Aloin heti pelkäämään leikkausta, koska marsuilla anestesia-riski on isompi kuin kissoilla ja koirilla ja Nemi on jo aika vanhakin, hän juuri täytti 5 vuotta ja marsujen elinikä on 5-7 vuotta… Leikkaus oli torstaina, maanantain ja tiistain olin jo valmiiksi allapäin koska pelkäsin ettei Nemi selviäisi leikkauksesta. Leikkaushuoneessa Nemi sai alkurauhoitteen ja jäin hänen kanssaan huoneeseen odottamaan että lääke vaikuttaisi. Lääkäri tulikin jo yhteen otteeseen katsomaan että kyllä, Nemi nukkuu kunnes hän nosti pikkuisen pois sylistäni, silloin Nemi piristyikin yllättäen ja pyrki takaisin luokseni. Voi pikkuista <3 Nemin leikkaus meni kuitenkin hyvin <3 <3 Kasvain olikin vain oudossa paikassa oleva rasvapatti. Kotiin tullessa pikku potilas oli vielä nukutusaineesta aivan tainnuksissa ja horjui kuin viiden promillen humalassa. Ruokahalu oli vielä perjantaina hieman hakusessa ja töissä murehdinkin että syökö pikkuinen tarpeeksi. Nyt Nemi on kuitenkin jo täysin toipunut leikkauksesta 🙂
Mitäs muuta on tapahtunut? Juhannus oli, juhannus meni ja se oli aivan perseestä. Pilvistä, kylmää ja mua vaan väsytti koko ajan, sain tosi huonosti nukuttua. Kesäisin on muutenkin vaikeaa saada unta kun on niin pirun valoisaa, nyt sain onneksi vuokraisännältä luvan pimennysverhoihin, tosin ei niillä kyllä enää mitään tee kun illat on alkaneet jo pimentyä, ihanaa… Lauantaina käväisin uudessa baarissa joka avautui keskustaan, Ravintola Jokilaaksossa. Se oli ihan viihtyisä paikka, yökerho vaikutti modernisoidulta ysäri-baarilta 😀 Sunnuntaina kävin pyörällä J:n luona katsomassa muutaman jakson Game of Thronesia. Olin käynyt hänen luonaan jo muutaman kerran, joten osasin kulkea sinne pyörällä. Lisäksi mulla oli eläinrakkaana ikävä sen ”eläintarhaa”… 😀 Katsottiin hänen luonaan kunnon subwoofereilla pari jaksoa, mahtava kokemus 😀 ihan kuin olisi elokuvateatterissa istunut, upea äänentoisto. Kotiin lähtiessä Jämsänkosken keskustassa alkoi ihan hirveä vesisade! Sateenvarjosta ei ollut mitään iloa, pakenin bussikatokseen ja vähän ajan kuluttua kun sade ei tuntunut lakkaavan, kysyin J:ltä olisiko liikaa pyydetty että hän heittäisi minut kotiin… Kotiin päästyäni ja vaatteet vaihdettuani J oli päässyt takaisin kotiin ja pisti viestiä oliko autosta löytynyt sateenvarjo kenties minun. Olihan se… Voi ei. J kuitenkin herrasmiehenä toi sen takaisin, vaikka joutuikin tekemään jo toisen reissun Jämsään saman päivän aikana…
Tänä kesänä kävin myös ensimmäistä kertaa Iskelmä Festivaaleilla. Olin itsekin kieltämättä yllättynyt… Millään muulla festivaalilla ei ollut mielenkiintoisia artisteja paitsi tällä. Jenni Vartiainen, Suvi Teräsniska, Lauri Tähkä, Haloo Helsinki, Jari Sillanpää, Arttu Wiskari, Juha Tapio…. Miten tässä pääsi näin käymään?! En kuitenkaan mennyt yksin, sillä olin ostanut liput minulle ja äidille. Äiti on iät ja ajat kuunnellut Siltsua, joten päätimme isän kanssa ostaa äitienpäivälahjaksi hänelle kahden päivän lipun, perjantain ja lauantain.
Olin pyytänyt perjantain vapaaksi, ettei Haloo Helsingin keikalla tarvitsisi haukotella ja miettiä että milloin pääsee kotiin nukkumaan… Äiti tuli torstai-iltana. Perjantaina kävimme Jämsän Äijän Markkinoilla pyörähtämässä ja äidin piti ostaa Cittarista itselleen kengät. Festareilla oli onneksi kaunis keli molempina päivinä. Minulle koko festareiden odotetuin bändi oli Haloo Helsinki. Pääsin hyville paikoille, keikan lopuksi oli kurkku kipeänä kun oli laulanut jokaisesta biisistä ainakin kertosäkeet 😀 Illalla linkussa takaisin kotiin katsoin ulos ikkunasta ja mitä näinkään? Keskellä peltoa, aamu-kolmelta horjui kolme tyttöä. Kaksi istui maassa ja kolmas tanssahteli kauempana. Mistäköhän nekin löytää itsensä aamulla… Mitenköhän kännissä ne edes oli?
Lauantaina ennen keikkaa kävimme pelaamassa Pokemonia ja kiertelemässä jokivartta. Festarialueelle päästyämme äiti meni heti välittömästi päälavan eteen odottelemaan Sillanpäätä, minä suunnistin rantalavalle kuuntelemaan Arttu Wiskaria. Hän lauloi kaikki suosikkini 😀 Mökkitien, Sirpan, Tuntemattoman Sotilaan ja Kahvimaidon. Lisäksi hän lauloi minulle muutaman tuntemattoman biisin jotka saivat minut naureskelemaan niiden hauskoille sanoituksille, ”Tosiystävän” ja ”Työmiehen lauantain”. Sillanpää oli hienoinen pettymys, hän soitti vanhempaa tangotuotantoaan joka ei ollut minulle tuttu. Äiti kyllä tykkäsi… Festarialueella oli myös piste, josta sai tilata paidan itselleen haluamallaan tekstillä ja kuvalla. Äiti tilasi itselleen -yllätys yllätys- Marsupaidan. 😀 Meillä molemmilla oli loppupeleissä mukava viikonloppu, mutta ensi kesällä haluan Tuska- tai jonnekin muulle metallifestarille…
Joo en mä tän enempää jaksa kirjoitella tältä erää