Jämsäläisen Asperger-naisen elämää

Tämänkertaisen blogin aiheena on Postcrossing jonka aloitin vähän yli vuosi sitten. Se on vähän kuin kansainvälinen postikortti-rinki. Eniten postcrossaajia on Venäjällä, Valkovenäjällä ja Saksassa. Liittyminen on ilmaista eikä mitään jäsenmaksuja tarvitse maksella. Itse pitää maksaa vain lähetettävät postikortit ja -merkit. Niin ja nykyään 10 sentin lisätarrat… Postcrossaajia on nykyään yli miljoona. Korttien lähetteleminen ei ole samanlaista kuin kirjeenvaihto, joka kortti menee eri ihmiselle ja tulee saamaan aina eri ihmiseltä kortin.

Voi apua kun jäi pieneksi toi kuva…! Postcrossingin etusivu on kuitenkin tuo www.postcrossing.com.

  Rekisteröitymissivu näyttää tältä. Rekisteröityessä annetaan oma nimi, maa ja osoite mihin kortteja voi lähettää. Tuossa alla on myös pieni esittelyteksti johon voi kertoa itsestään vähän ja kertoa millaisia kortteja haluaa ja ei halua saada postissa. Esittelyteksti kannattaa tehdä, se auttaa toista ihmistä valitsemaan sinulle sopivan kortin. Itse toivon kortteja mm. leivonnaisista, jyrsijöistä ja kissoista.

  Rekisteröitymisen jälkeen saat alkaa lähettämään kortteja. Kun ensimmäinen lähettämäsi kortti on tullut perille, alat myös saamaan itsekin kortteja. Alussa voi kerrallaan olla postissa 5 korttia, mutta määrä kasvaa sitä mukaa mitä kortteja lähettää. Tällä hetkellä minulla voi olla postissa matkalla 15 korttia, olen lähettänyt niitä 330 ja saanutkin melkein saman verran…

 

  Kortin lähetys-sivu näyttää tältä. Siinä on kortin koodi (mikä pitää kirjoittaa korttiin), kortin saajan osoite ja -esittelyteksti. Kortti kannattaa lähettää nopeasti, jos kortti on ollut postissa yli kuukauden, se erääntyy.

 

Tässä alla on vielä muutama lempikorttini:

 Tämä on mulla jääkaapin ovessa 😀

 

 

Ei tässä tainnut tältä erää muuta olla…

Jes, viimeinkin 2016 on ohi. En ala tarkemmin selostamaan, mutta vuosi 2016 on ollut yksi elämäni huonoimmista. Koko vuodessa oli vain muutamia kohokohtia: Fantastinen elokuvavuosi (jälleen kerran, kiitos Marvel ja DC <3 ), Pokemon Go, uusi tatuointi, Sannan kanssa reissut Tampereelle ja Turkuun, Nightwishin keikka Himoksella, juhannus ja ensimmäinen jämsäläinen kaverini. Kyllä, aivan oikein: 4 vuotta Jämsässä ja nyt vasta sain ensimmäisen kaverini. Viimeinkin kaveri jolle voi pistää viestiä lauantaina tyyliin ”on tylsää, voiko tulla käymään?”

Noh mutta joo. Uuden vuoden vietin äidin luona ja Sannan koulukavereiden luona kotibileissä. Minulla ei ollut päivälle mitään ihmeempiä suunnitelmia ja ehdotin äidille jos kutsuisimme isän ja siskon (joka asuu Maikkulassa, 5 km Oulusta poispäin) uudenvuodenkahveille. Äiti teki piirakkaa ja minulla oli tarkoitus leipoa jotain hyvää, mutta en löytänyt sopivaa reseptiä. Ostin siis kaupasta valmistorttupohjan, appelsiinituorejuustoa ja päälle persikan puolikkaita. Äiti teki kinkku-sinihomejuustopiirakkaa joka oli kahvipöydän isoin menestys, porukalla taisikin olla jo nälkä… Kävimme kahvien jälkeen hautausmaalla haudoilla ja viemässä siskoni takaisin Maikkulaan, sitten isä vei minut Linnanmaalle kaverini luo…

 Äiti oli alkuviikosta ehdottanut jos kävisimme kampaajalla kokeilemassa hiuksiini juhlalettiä. En ole aiemmin pitänyt hiusten käsittelystä ja hiukseni oli vain kerran aikaisemmin laitettu serkkuni häihin joten positiivinen vastaukseni yllätti hänet. Mielestäni hiukseni näyttivät todella upeilta kiharrettuina ja olin utelias näkemään millaisilta ne näyttäisivät juhlaletillä.   Tuossa ovat kiharretut hiukseni. Juhlalettin kampaaja joutui letittämään kolmesti ennen kuin oli tyytyväinen tulokseen 😀

Mutta joo, uudenvuodenbileet. Olin saanut Sannalta hänen poikakaverinsa osoitteen jonne isä vei minut. Tapasin poikaystävän ensimmäistä kertaa ja hän vaikutti oikein kivalta tyypiltä. Olimme hänen kämpällään puolisen tuntia ja sitten lähdimme varsinaiselle bilepaikalle puolen kilometrin päähän. En ollut ikinä ennen ollut kyseisessä paikassa ja en tuntenut ketään ihmistä siellä, plus olin jo neljänä aikaisempana viikonloppuna juonut joten päätin pysytellä selvänä. Kämppä oli oikein mukava ja siellä oli ehkä 20 ihmistä. Ensimmäiset pari tuntia olin hiljempaa ja tarkkailin ihmisiä, keitä ja millaisia ihmisiä he olivat. Keskiyön paikkeilla uskalsin jo puhuakin jotain. Mielestäni he olivat todella fiksuja ja hauskoja ihmisiä. Puheenaiheet vaihtelivat Lähi-Idän tilanteesta eläinten omituisiin pariutumisrituaaleihin. Pääsin jopa heistä erään kanssa vähän lähempäänkin kontaktiin…

 

Alkuviikko on mennyt normaaleissa merkeissä. Poksujahdissa ja läppärillä istuen. Huomenna menen kirjastolle lukemaan mangaa ja perjantaina onkin jo aika suunnata takaisin Jämsää kohti…

No johan mulle on joulunaikaan sattunut ja tapahtunut. Itse jouluaattona ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Äiti oli keittänyt aamulla riisipuuroa, joka oli minun makuuni hieman liian jähmeää ja tiivistä… Kyllähän sitä söi 😀 sitten telkusta tulikin jo Joulurauhan Julistus ja Joulupukki ja Noitarumpu. Päivä meni oleskellessa ja joulupöytää valmistellessa. Muutama asia minua tosin hieman harmitti…

Meillä on aina perinteisesti ollut joulupöydässä ihana tummanpunainen vahapöytäliina, jossa on sydämenmuotoisia puolukkakransseja. Tänä jouluna sitä ei kuitenkaan ollut, koska oltiin todettu että se oli jo liian vanha. Olin samaa mieltä, mutta silti olin hieman harmistunut kun tilalla oli normaali, valkoinen juhlapöytäliina. No, ei siinä mitään… Jos ensi vuodeksi uusi joulupöytäliina. Jouluruuat on myös tarjottu aina mummin joskus 80-luvulla Haaparannasta ostamista kukka- ja kultakoristeisista posliinilautasista. Tai no ”lautaset” on vähän väärä sana, kun setissä on isoja, soikeita lautasia, isoja ja pieniä kulhoja ja leipälautasia. No, olin juuri ottamassa niitä esille ylähyllyltä kun huomasin että sehän olikin tyhjä! Missä mummin lautaset ovat? Kysyin äidiltä asiasta ja hän totesi että oli myynyt ne poissa tori.fi-sivustolla. Kiva kiva, siinä menivät viimeisetkin rippeet jouluaterian juhlallisuudesta, ainakin minun silmissäni… Nyt jouluateria on ihan perusateria eri ruokalajeilla. Noh, ei siinä mitään, ruoka oli hyvää… Jälkiruuaksi olimme äidin kanssa hakeneet keskustassa sijaitsevasta Tähtijätski-kahvilasta kotitekoista vaniljajäätelöä jonka kanssa tarjoiltaisiin lakkoja.

Joululahjat oli tänä vuonna oikein kivoja 😀 tuntuu hieman lapselliselta valittaa viimevuotisista joululahjoista mutta mitä ihmettä sammutuspeitolla oikein tekee…? OK sellainen on kieltämättä hyvä olla olemassa. Tämän vuoden lahjasaldo oli tällainen:

 Marsu-t-paita ja hiilipiirrokset mun omista pikkuisista <3 nuo päätyy niin seinälle <3 lisäksi sain yli 100 postimerkkiä 😀 ne tulevat hyvin tarpeeseen, kerron lähitulevaisuudessa lisää. Illemmalla äiti innostui leikkimään Nemin kanssa

 Hänestä tuli loppupeleissä oikein kaunis marsuprinsessa.

 

Välipäivät onkin sitten menneet Pokemon Go-peliä pelatessa. Jämsässä se peli alkaa olla jo aika tylsä… Pelin jännitys on siellä vain munien hautomisessa, Oulusta löytyy paljon enemmän pokemoneja ja varsinkin vesipokemoneja! Ne on mun lemppareita :3 Torinrannassa on ihan hirveästi Magikarpeja ja Poliwageja, oon tällä viikolla saanut evolvoitua ainakin Poliwrathin, Magneton, Slowbron (sitä käy ihan oikeasti sääliksi. Tyhmän näköinen otus joka kököttää veden äärellä häntä vedessä ja odottaa milloin kala iskee kiinni, välillä se unohtaa mitä on tekemässä. Kun se kehittyy niin siitä ei tule suurta eikä vahvaa, ehei! Raukka vain nousee takajaloilleen ja lisäksi sen häntää pureskelee joku vihainen kivimato…), Raichun… Oliko niitä muita vielä? Joo ja Wartortlen! Magikarpeja olen saanut varmaan 25, nyt on 280 Magi-karkkia. Eilen kun kävin Amarillossa syömässä isän kanssa niin kävin hetken mielijohteesta katsomassa onko kirjastolla Magikarpia. Ei ollut, vielä parempaa. Siellä oli Dragonair! Villinä! Nyt kyllä, tätä ei päästetä karkuun! Oli muuten aika sitkeä tapaus, kuudesti karkasi pallosta ja piti heittää varmaan 20 ultrapalloa ja syöttää 8 vadelmaa ennen kuin se jäi kiinni <3 JES! Nyt ei tarvitse kerätä enää Dratineja, Dragonite ei minua kiinnosta… Iso muumi-lohikäärme.

Siskon kanssa kävimme myös katsomassa Assassin´s Creed-elokuvan ja sushilla. Ennen elokuvaa kävimme hakemassa minulle irtokarkkia Valkean Karkkipäivä-kaupasta. En ollut käynyt siellä aikaisemmin ja olin iloisesti yllättynyt kun siellä oli useita karkkilajia  joita olin nähnyt viimeksi joskus 5-luokalla. Täällä käydään toisenkin kerran… AC olikin viimeinen leffa tälle vuodelle. Siskoni piti siitä mutta minulle se oli aika pettymys. Jos kesken leffan alkaa miettimään mitä huomenna söisi niin jotain on pielessä… 😀

 Kävimme uudessa Torii Sushi-ravintolassa. Olemme aiemmin käyneet Tomo Sushissa jonka olemme todenneet hyväksi paikaksi. Se oli ennen Kauppahallissa, sieltä se muutti isompaan tilaan Stockmannille, siitä keskustaan ja lopulta se siirtyi Ideaparkiin! En varmasti istu linkussa puolta tuntia että pääsen syömään sushia. Valkeaan avautui uusi Hanko Sushi joka oli siskoni mielestä huono paikka. En ole itse koettanut, joten en tiedä. Kokeilimme nyt tätä Torii Sushia, jossa oli tosi hyvät sushit ja iso misokeitto-kulho! Njami, misokeitto on hyvää 😛 taisimme löytää uuden vakipaikan.

Elokuvan jälkeen sisko lähti kotiin Maikkulaan, minä suuntasin torille Saara Aallon kiitoskonserttiin. Kun pääsin Finnkinon ovista ulos (ja kaivoin Pokemonin esille, totta kai) kuulin kun Let It Go oli jo puolessa välissä. En kiirehtinyt kuitenkaan torille, vaikka rakastan kyseistä laulua. Torilla oli aika paljon porukkaa, ehkä 5000 ihmistä ja Saara esiintyi ihanassa valkoisessa turkistakissa. Kuuntelin ehkä yhden laulun ja tsekkasin olisiko kirjaston lähellä Magikarpia ja olihan siellä… Sinne päin siis! En erityisemmin välitä Saara Aallosta. Onhan hänellä upea ääni, mutta ei se minua erityisemmin säväytä… Mielestäni hän keskittyy enemmän esiintymiseen kuin itse laulamiseen. Hm, kuinkakohan moni ihminen tästäkin mielipiteestä suuttuu…

No vähän kieltämättä nyt venähti tämä toisen osan kirjoittaminen 😀 mutta jatketaanpas

 

Eli siis Kemi. Olin sopinut käyväni kaverin luona Kemissä alkuviikosta koska kuitenkin kököttäisin joulun välipäivät Oulussa porukoideni luona… Reissu oli erittäin mukava! Kahvia kului… 😀 kaverini siskon luona emme voineet tällä kertaa käydä kun siellä oli flunssaepidemia käynnissä… Kävimme erään Tanjan luona katsomassa Dinosaurus-animaation vuodelta 2000, se oli yllättävän hyvä 😀 ihastelin hänen ja hänen aviomiehensä kodin sisustusta, 2 kirjahyllyä aivan täynnä elokuvia ja seinillä oli Taru Sormusten Herrasta-julisteita. Kolmen päivän aikana kerkesin tutustua koko hänen kaveripiiriinsä Kemissä, täytyy kyllä myöntää että olen hieman kateellinen hänen sosiaalisesta elämästään… 😀 viimeisenä päivänä hänen postissa tilaamansa joululahja minulle saapui

 Aivan ihana Pikachu! Toi on niin söpö… :3 minulta kaveri sai Supernaturalin seinäkalenterin joka päätyi melkein heti seinälle 😀 ennen kuin junani takaisin Ouluun lähti piipahdimme vielä Torniossa yhteisen kaverimme luona.

 

Torstaina kävin hyvän ystäväni kanssa baarikierroksella. Sannasta on muodostunut minulle jo kuin ”toinen pikkusisko”. Päätimme tällä kerralla tehdä vähän muutakin kuin saman kaavan kautta, mäkkäriin ja Hevimestaan. Kävimme syömässä Finnkinon vieressä olevassa ”Sticky Wingers”-ravintolassa jossa oli ihan hyvät perus-burgerit. Sieltä suuntasimme irkkubaari St. Michaelsiin, jossa tilasin omenasiiderin ja Sanna jonkun tuopin. Pöydässä huomasin että tilaamani siideri olikin tavallista tujumpaa… Maku oli jossain siman ja kuohuviinin välillä. Kävin kysymässä baarimikolta alkoholiprosenteista ja juomassani olikin prosentteja noin tuplasti kuin normisiidereissä! Huh huh, tuon juomisessa meneekin jo aikaa… Illan päälle eräs mies liittyi seuraamme ja höpisimme hänen kanssaan. Minulle selvisikin että hän yritti iskeä minua! Mitä ihmettä? Viimeksi minua on yritetty iskeä ehkä pari, kolme vuotta sitten 😀 jouduin valitettavasti antamaan miekkoselle pakit, koska hän ei ollut tyyppiäni… Michaelsista suuntasimme Rotuaarilla sijaitsevaan Cocktail Companyyn, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Se oli hämärähkö ja aika pieni paikka. Löysimme kuitenkin sieltä pöydän. Tilaamani drinkki oli erittäin hyvänmakuinen, siinä maistui lime. Huomasin kuitenkin että juomassa kellui kuivettunut limeviipale kun taas kaverini alkoholittomassa drinkissä oli tuore lime. Kävin antamassa reklamaatiota siitä, kun minulle kerrottiin että kaikissa alkoholillisissa drinkeissä on kuivattu limeviipale! Apua, onpa tämä noloa…

CC:stä suuntasimme IHKU-karaokebaariin. Siellä ei ollut kuin ehkä 10 ihmistä, yksi heistä kävi laulamassa useasti karaokea. Kerkesimme Sannan kanssa tilata yhdet drinkit ja istua pöytään karaokelistan kanssa, kun jotkut tulivat jo iskemään meitä! WTF? Tämänkertainen jätkä oli jopa söpö… Lauloimme kaverini kanssa duettona Abban ”Mamma Mia”n ja Maija Vilkkumaan ”Ingalsin Lauran”. Ei mennyt ihan ku Strömsössä mun osalta mutta jo jaa, onneksi ei ollut kuin muutama ihminen jonka edessä nolata itsensä…

Sieltä lähtiessä olin jo aika väsynyt, mutta jaksoin kuitenkin vielä suunnata Hevimestaan. Virhe… Siiderin ääressä ja pöydässä istuessa olin jo aivan tööt. Valmis nukkumaan… Kaveri joi alkoholittoman drinkkinsä ja lähdimme meille. Omppusiideri jäi melkein koskemattomana pöytään…

 

Voi pirulauta, taasko mua väsyttää liikaa… En ala 😀 tästä joulupostauksesta tuleekin sitten kolmiosainen…

Joulu tuli, joulu meni mutta on juhlittu 🙂 Joulu on ollut lempijuhlani 9-luokasta lähtien, oli ihana joulupäivänä istua pimeässä omassa huoneessaan, kuunnella musiikkia, poltella kynttilöitä, juoda kahvia ja lukea Juoppohullun päiväkirjaa. Nyt lähivuosina on tosin joulusta alkanut mennä vähän maku jouluvalmistelujen myötä… Lahjojen ostelua ja ruuan valmistelua jne. Vietän joulua aikaisemmin joulukuussa. Joulukuun ensimmäisenä päivänä pistän joulukoristeet kämppään ja aloitan joululaulujen kuuntelun, riisipuuroa keitän noin kerran viikossa 😀

 

Suurin piirtein joulukuun puolessa välissä kävin Tampereella jouluostoksilla hyvän ystäväni kanssa. Minulla ei ollut paljoa ostettavaa mutta hänellä oli, hänen piti ostaa lahjoja noin 11 hengelle… Minun piti etsiä vain tavaroita toisen, yhteisen kaverimme joululahjaan, keräsin hänelle ”Prinsessa-pussukan” johon tuli tuoksukynttilöitä, suklaata ja muuta pientä. Kiersimme kaverin kanssa Koskikeskusta ympäri, kävimme Suomalaisessa Kirjakaupassa, Tigerissä, GameStopissa ja Toy´s R Us:ssa. Kun kaikki lahjat oli ostettu suuntasimme yläkerran American Dineriin. Siellä oli erittäin hyvät ruuat. Ruuan jälkeen päätimme että on aika suunnata Tampereen Joulutorin avajaisia kohti. Siellä oli erittäin kaunista, mutta ihan hirveästi porukkaa! Ei mahtunut kunnolla kiertelemään ja katselemaan. Kumpikaan ei ostanut sieltä mitään… Sieltä suuntasimme Puolenkuun Peliliikkeeseen johon olimme törmänneet pari viikkoa aikaisemmin. Se on pieni liike Hämeenkadun syvennyksessä, Friends and BRGRS:in alakerrassa. Se oli aika ahdas mutta siellä oli hirveästi DVD:itä, mukeja ja muuta ihanaa oheistuotetta. Ostin sieltä itselleni Captain America- Civil War-kalenterin ensi vuodelle ja toiselle kaverilleni Supernatural-kalenterin. Olin ihastellut myös siellä myytäviä mukeja mutta tiskikaappini on jo aika täynnä mukeja joten ne jäivät sinne. Sitten kello olikin jo niin paljon että päätimme suunnata Alkon kautta hänen luokseen Nokialle yöksi.

 

Olin suunnitellut myös että järjestäisin pikkujoulut. Kutsuisin kaverini Nokialta, toisen Oulusta ja kolmannen Jyväskylästä. Tarkoituksena olisi käydä pizzalla, juoda meillä pohjia ja suunnata keskustan baariin. Noh, ei se mennytkään ihan niin kuin Strömsössä… Oululaisella ja jyväskyläläisellä kaverilla oli sen verran koulustressiä etteivät  he päässeet tulemaan. Olimme siis kaksin nokialaisen kaverin kanssa. Olin hakenut aiemmin aineksia pikkujouluissa tehtävään booliin

 Jooh, tuli pikkuisen täyteen… Parasta tuossa oli vielä se, että teimme vahingossa liian tujua boolia! 😀 tuossa oli varmaan 1/3 vodkaa… Kaveri joi 2 lasia, minä pystyin juomaan vain muutaman kulauksen. Illalla totesimme että olimme molemmat niin väsyneitä, ettemme jaksaneet lähteä ulos. Katsoimme Netflixistä The Descentin, Cabin in the Woodsin (yllättävän hauska elokuva!) ja yhden lempi-lastenelokuvistani, Legenda Suojelijoista. No jaah, pikkujouluissa oli mukavaa, sehän se pääasia oli…

 

Viikkoa ennen joulua isä tuli hakemaan minut Ouluun joulunviettoon. Olin viettänyt viimeiset 2 päivää siivoten ja pakaten, ja sunnuntaina piti herätä yhdeksältä aamulla pakkailemaan ja siivoilemaan vielä vähän lisää! Voi kun kiva… Noh, ei kait siinä. Marsuhäkin pesuun ja perunoita kuorimaan vaan. Isä tuli kahden pintaan ja söimme tekemääni nakkikeittoa, sen jälkeen pakkasimme kamat autoon ja lähdimme Oulua kohti. Tytöt olivat kuljetuskopassaan takapenkillä koko matkan ajan. Perillä olimme noin viiden pintaan, tytöt olivat perille päästessä aivan kauhuissaan.

 

Maanantaina lähdin käymään alkuviikosta Kemissä pienen reissun. Olin käynyt ystäväni (joka sattuu myös olemaan ex-poikaystäväni…) luona aiemmin syksyllä ja minulla oli siellä todella mukavaa!

 

…..Paitsi että nyt alkaa haukotuttamaan sen verran että taidanpa jatkaa tekstinkirjoittelua huomenna…

Tänään ja eilen oli oikein mukavia päiviä. Herätyskello oli normaalisti soimassa klo 9, vaikkei syytä olisikaan. Työsopimus oli päättynyt joten töihinkään ei tarvinnut herätä. Haluan vain varmistaa ettei unirytmini mene aivan perseelleen. Viime työttömyysjaksolla niin kävi, yksi yö oli erittäin epämukava…

Normaalisti olisi alkanut väsyttämään noin kahden maissa yöllä, mutta uppouduin niin paljon sen hetkiseen mielenkiinnon kohteeseen (BBC:n Robin Hood. Tai no okei, Guy of Gisborne…) että olin hereillä vielä neljältä. Katsoin kelloa ja totesin että nyt on todellakin aika mennä nukkumaan. Enpä sitten saanutkaan unen päästä kiinni ja olin vielä kuudelta hereillä. Minua alkoi pelottamaan, entä jos en saanut ollenkaan unta ja vaikuttaisiko unen puute seuraavaan päivään? Lopulta sain unen päästä kiinni noin seitsemän pintaan ja heräsin puoli kahdelta. Silloin alkoi unirytmin korjailu..

 

Noh mutta, takaisin asiaan. Aamukahvia juodessani katselin viimeisen jakson Supernaturalin 10-kaudesta. Sarja on mennyt överiksi jo kauan aikaa sitten, mutta vielä sitä jaksaa katsoa… 😀 aamukahvin jälkeen hoitelin normaaleja kotihommiani, tiskasin, siivoilin ja luin kirjaa. Sitten oli aika lähteä omille asioilleni Pokemon Go:ta pelaten (kyllä sitä jaksaa vielä pelata! Sormet jäätyy mutta vielä sitä on kivaa pelata 😀 ) ja kauppaan. Kaupasta lähtiessäni huomasin että läheisellä uimapaikalla kököttää Polywag! Siitä tuli pieni lisämutka matkaan ja kotiin päästessäni olinkin jo aika väsynyt. Ei voi mitään, nälkä kurnii vatsassa joten ruokaa tekemään. Olin K-marketin ruokalehdestä bongannut hyvältä vaikuttavan ruuan, ”One Pot-pasta”. Periaatteessa peruspasta johon tulisi myös paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ruuasta tuli loppupeleissä ihan hyvää, mitä nyt poltin kieleni syödessäni liian kuumaa ruokaa liian innokkaasti… Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, osa 37…

 

Istahdin vähäksi aikaa sohvalle ennen kuin olisi aika lähteä elokuviin, kunnes muistin: Kirjaston kirjat pitäisi palauttaa tänään koska niiden eräpäivä on välipäivinä ja silloin olen Oulussa ja tänään on kirjastoauto-päivä! Ei auta itku markkinoilla, kirjat kassiin ja S-marketille tarpomaan… Sillä reissulla en jaksanut Pokemonia enää pelata. Kirjat kirjastoautolle ja elokuvateatterille päin…

 

  Illan elokuvana oli Rogue One. En erityisemmin ole innostunut Star Wars-elokuvista, kattoohan niitä, mutta kyllä minä uusimmat SW:t menen teatteriin asti katsomaan. Tästä elokuvasta olin innostunut koska oli mahtavaa saada lisätietoa SW:n universumista. Toinen innostumisen syy oli Jyn Erso. Mahtavaa saada toiminta-elokuvaan naispäähahmo. Vaderista en ollut niin innostunut ennen kuin näin elokuvan… 😀 olin kaverini kanssa sopinut että hän tulisi veljensä kanssa teatterille kuudelta, olin siellä muutamaa minuuttia ennen. Odottelin ulkona koska teatterin aula oli tupaten täynnä! Viereisessä salissa alkaisi kuudelta Viirun ja Pesosen joulu. Oli siellä sisällä muutama ihminen jonottamassa toiseen saliin missä näytettäisiin Rogue.

 

Muutaman minuutin odottelun jälkeen kaverini ajoi pihaan ja he nousivat autosta. Minusta oli todella mukavaa tavata hänen veljensä ja jutella Star Warsista. Kaverini oli sanonut että hän toisi muutaman kaverinsa mukanaan mutta toinen kaveri oli viestittänyt myöhästyvänsä. Juttelimme ulkona vartin verran ja menimme sisään ostamaan lippumme.

 

Salissa koimme yllätyksen, se oli tupaten täynnä! Kaikki sisällä olijat eivät olleetkaan menossa katsomaan Viirua… Paikkoja oli enää kahdella alimmalla rivillä mikä oli harmillista sillä kyseessä oli 3D-näytös ja joutuisimme katsomaan koko ajan ylöspäin. Juuri ennen elokuvan alkua kaverini toinen kaveri tuli myös istumaan seuraamme.

 

Rogue One oli yllättävän hyvä elokuva. Toimintakohtaukset olivat todella hyviä ja ihastelin planeettaa jolla Imperiumin tukikohta oli, sille paikalle olisi saanut rakennettua todella hyvän lomakohteen. Palmuja, aurinkoa ja hiekkarantaa… Jyn oli mahtava ja Vader eeppinen ja pelottava. K-S20-droidi oli myös yksi suosikeistani 😀 Elokuvan ihan viimeinen kohtaus oli ainakin minulle todellinen yllätys!

 

Kotiin tullessani illalla olin todella väsynyt. Selasin vain kännykällä 9gagia ja katselin tv:tä.

 

Tänään katsoin Suicide Squadin pidennetyn version aamukahvia juodessa. Pidän enemmän Marvelin elokuvista mutta tekee DC:kin ihan hyviä elokuvia. Alkuperäinen elokuva oli myös hyvä, mutta pidennetyssä versiossa oli enemmän Jokeria. Tai ainakin niin oli luvattu, lopputuloksessa oli vain yksi lisätty Jokerikohtaus. Ja miksi ”Puddin” oli käännetty ”Pupuliini”ksi? Mielestäni ”Muru” olisi sopinut paremmin..

 

Noh, elokuva oli hyvä, lempihahmoni siitä ovat edelleen Harley Quinn ja Enchantress.  Aamupäivä kului siivoillessa, tiskaillessa ja postia odotellessa. Olin päättänyt että kun posti tulisi, lähtisin kävelylle. Postia ei kuulunut vielä puoli kahdenkaan maissa joten pakkasin käsilaukkuni ja lähdin ulos. Ulkona Pokemonin ladatessa (tietenkin…) postiauto kurvasi pihaan. Tyypillistä… 😀 Noh, postit saa odottaa siinä ovimatolla, minä lähden nyt liikkeelle…

 

Kävin parin kilometrin päässä entisellä työpaikallani, reissu kesti reilut puolitoista tuntia. Sain muutaman Bellsproutin ja Koffling mokoma karkasi… Keskustassa ennen Seppolan siltaa 5 km muna kuoriutui ja sieltä tuli Exeggute! Jes! Olin jo miettinytkin että milloin se mokoma tulisi vastaan 😀 Samalla pääsin myös tasolle 20 ja sain 2 munahautomoa lisää. Kotiin tullessani olin niin jäässä että kaipasin vain kuumaa teetä.. En jaksanut loppupeleissä sitä keittää.

 

 

 

Näin tylsähkön, joulukuisen illan päätteeksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Ei mulla tässä muutakaan puuhaa ollut ja blogin pitäminen tai jonkun muun projektin aloittaminen on ollut tuolla takaraivossa jo kolkuttelemassa pidemmän aikaa. Joulukortit on askarreltu, niitä tuli liikaakin… Villasukkia tai muita sellaisia en osaa kutoa, se on todettu jo useaan otteeseen. Leipominen ei paljoa innosta koska lopputulokset joutuisi kuitenkin syömään itse ja vyötärö kiittää… Lainatut kirjaston kirjatkin on jo luettu ja video-blogi YouTubeen ei oikein innosta, mulla loppuisi sanottava jo 3 minuutin kohdalla ja ääni takeltelisi.

 

Noh, mutta se siitä. Entäpä minä? Noh, minä, ”sancyria”, olen 25-vuotias nuori nainen Keski-Suomesta. Jämsään muutin keväällä 2012 Oulusta töiden perästä. Tiedän, tiedän… ”Kuka hullu muuttaa Oulusta Jämsään?!” Noh, vastaus on että Minä. Jämsään muuttaminen oli mielestäni ihanaa. Olin jo 9-luokalta lähtien haaveillut muuttavani etelämmäs Suomeen, suurin piirtein Jyväskylän korkeudelle. Lisäksi Nokialla asui eräs nettikaverini jonka kanssa olen ystävystynyt enemmän nyt vuosien varrella.  Jyväskylässä asui myös toinen nettikaverini, jonka kanssa yhteydenpitoni on kieltämättä hiipunut. Lisäksi vain tunnin junamatkan päässä on Tampere jossa järjestetään kerran vuodessa Suomen suurin, n. 7000 kävijää vetävä animeen ja mangaan keskittyvä Tracon. Nyt Tracon on keskittynyt Japanin lisäksi myös elokuviin ja tv-sarjoihin, mikä on erittäin mukavaa.

 

Mutta se Jämsän ihanuudesta. Kerrotaanpa minusta. Olen tosiaan 25 ja minulla on lievä Aspergerin Syndrooma. Kieltämättä esittelytekstissä on hiemaan harhaanjohtavaa mainontaa koska siinä puhutaan Aspergerista vaikka minullla on se lievänä. En osaa tarkemmin kertoa, mikä AS on, mutta mielestäni tämä kirja kertoo siitä aika hyvin

 

Harrastuksia minulla ei ole erityisen paljon mutta erityisiä mielenkiinnon kohteita sitäkin enemmän. Katson paljon elokuvia ja tv-sarjoja ja ostan joitain niihin liittyviä oheistuotteita, kuten esimerkiksi Funko Pop-figuureja

Tuon tilasin EMP:ltä ennen kuin ne kerkesivät loppumaan, niin kuin Thorin Tammikilpi-Funko silloin joskus. Kyseinen Funko on James ”Bucky” Barnes / Winter Soldier elokuvasta Captain America- Civil War. Bucky on yksi ehdottomista lempi-elokuvahahmoistani.

 

Musiikkia tykkään myös kuunnella ja hoidella marsuja. Marsuista pistän myöhemmin omaa blogi-kirjoitusta. Mutta niin, musiikki.

Musiikki on tärkeää, aloitin varsinaisen musiikinkuuntelun joskus 6-luokalla Antti Tuiskusta. Sitä ennen olin kuunnellut aikaisemmin TikTakia.

TikTak on oikeastaan aika surkuhupaista juttu… Olin päättänyt joskus että nyt alan kuuntelemaan musiikkia, valitsin vain jostain lehdestä bändin joka näytti hyvältä ja sehän oli TikTak… Juliste vain seinälle ja siitä sitten pyytämään jos vanhemmat voisi ostaa mulle sen levyn. Niitä taisin kuunnella ehkä vuoden…

Sitten tuli Antti Tuisku ja Darin. Muita pop-tähtiä en tainnut kuunnella… Antin ”Deluxe”-kiertue oli myös eka varsinainen keikkani Kempeleessä. Antista keräiltiin julisteita ja käytiin fanisivuilla lukemassa keskusteluja ja lukemassa ficcejä…

 

Sitten tuli Within Temptation. Olin keväällä 2006 valmistautumassa kouluunlähtöä varten ja The Voice soi taustalla, kuten ennenkin. Olin juuri pesemässä hampaita kun kuulin tv:stä ”Angels”in ensimmäiset sävelet ja sanat. Se iski ja lujaa. Jätin hampaidenpesun sikseen ja menin olohuoneeseen katsomaan musiikkivideon loppuun. Pari päivää myöhemmin tv:stä tuli ”Stand My Ground” ja se oli menoa… Within Temptation on ehdottomasti mulle se tärkein bändi, vaikka uusin levy ”Hydra” ei oikein napannutkaan… WT sai mut rakastumaan sinfoniseen metallimusiikkiin, korkeisiin naislaulaja-ääniin ja goottityyliin. Oon nähnyt ne livenä kahdesti, Qstockissa 2008 ja Helsingin The Circuksessa 2011. Oli myös ensimmäinen kerta kun pääsi eturiviin keikalla, oli upeaa nähdä suurin idolinsa (Sharon) lavalla vain kahden metrin päässä… 2012 myös kävin tatuoimassa heidän logonsa selkääni.

 

Muita tärkeitä bändejä on Nightwish ja Haloo Helsinki. NW on mun lempibändi, oon nähnyt ne livenä 6 kertaa. Haloon oon nähnyt vaan kerran Qstockissa.

 

Tulipa pitkähkö esittelyteksti… Ei kai tässä mulla toistaiseksi muuta ollut. Huomenna tulee lisää tekstiä, silloin käydään katsomassa Rogue One- A Star Wars-story

 

 

Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!