Jämsäläisen Asperger-naisen elämää

No niin, se olis sunnuntai eli viikkokirjoittelun aika.

Alkuviikko meni sängyllä pötkötellen ja Marianneja napsien. Nukuin alkuviikosta tosi huonosti ja mulla oli ”se aika kuukaudesta” lähestymässä joten ei paljon muuta jaksanut kuin pötkötellä sängyllä viltin alla ja napostella Marianne-karkkeja. Tai no, Tiina-karkkeja 😀 Marianne-pusseihin tuli suosittuja naisten nimiä siihen kylkeen, ostin itselleni Tiina-pussin ja ystävänpäivälahjaksi peruskouluaikaiselle bestikselleni Ritva-pussin, jonka kävin laittamassa tiistaina postiin.

Keskiviikkona postiluukusta tipahti Within Temptationin uusi levy Resist, joka TOIMII \m/

Torstai oli kiireinen päivä. Mua käytiin kuvaamassa kotona lehteen! Toi ei ole tosin läheskään yhtä mielenkiintoista kun miltä kuulosti 😀 Musta tehdään juttu Suomen Elintarviketyöläisten ammattiliiton, Selryn, jäsenlehteen, kerron siinä jutussa Postcrossingista. Kuvaaja oli tulossa yhden maissa, aamupäivällä siivoilin ja järjestelin, tuntui kuin varautuisi asuntonäyttöön 😀 Olin aika hermona, kun en tiennyt että miten pitäisi käyttäytyä. Pitäisikö tarjota kahvia? Jos kuvaaja tulee Helsingistä, pitääkö mun esitellä Jämsää ja käydä sen kanssa lounaalla tms? Loppupeleissä kuvaaja olikin mun luona 15-20 minuuttia ja lähti sen jälkeen takaisin kotiin Tampereelle 😀 Kuvaajan käynnin jälkeen toimittaja soitti ja hän haastatteli minua puolisen tuntia. Sen jälkeen olikin jo aika uupunut olo…

Illalla kävin vielä leffassa katsomassa Näin Koulutat Lohikäärmeesi 3. Mun piti mennä katsomaan se J:n kanssa, mutta sillä oli aina töitä kun oli näytös. Ihan viimeinen näytös oli torstaina ja J:llä oli töitä, tosi huono tuuri. Kävin leffassa yksin. Leffa oli Aivan Ihana. Valkea oli tosi nätti 😀 lopussa ei kyllä pysynyt silmät kuivina kun Öystiläläisten piti hyvästellä lohikäärmeensä joiden kanssa ne oli lentänyt jo 9 vuotta, varsinkin Hikotuksen ja Hampaattoman hyvästit… Voi ei nyt alkaa taas silmät kostua…

Perjantaina tein hyvää tonnikalasalaattia ja katsoin Cheek-leffan. Voi vittu mikä mies. Leffasta tuli mieleen vain mies, joka ei tarvitse musiikkiuraa ja kuuluisuutta, vaan terapiaa. Kysymyksessä on mies, joka uhraa oman onnellisuutensa että voisi saavuttaa unelmansa, myydä Olympiastadion täyteen. Koko leffan ajan puhuttiin siitä mitä Cheek haluaa saavuttaa, miten sen pitää olla iso. Kaikesta paistoi läpi epävarmuus ja huono itsetunto. Mä tiedän et kaks mun kaveria tykkää hirveästi Cheekistä, et sori jos luette tätä ja pahoititte mielenne, tämä on vain mun mielipide Cheekistä.

Lauantaina oli vuorossa Jyväskylän reissu. Tammikuu nyt oli mitä oli Filin takia, mut nyt aletaan tästä pikkuhiljaa taas piristyä. Sitä paitsi kaipasin pientä shoppailua ja sushia. Mulla oli oikein mukava reissu, pyöriskelin ympäri Jyväskylän keskustaa, kävin mm. Kauppakeskus Tawastissa ja Torikeskuksessa, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Jyväskylän Videodivariin vein muutamia mangapokkareita ja Harjun Paperissa tottakai kävin. Siellä ei  muuten kannata käydä tyyliin ”olen ansainnut hieman piristystä.” Lopputulos oli suurinpiirtein näin:

”Oi, hienoja Suomi-emoji-tarroja, näitä pitää ostaa.. Ja Suomi-tarroja… Beatrix Potter-postikortteja! Oi nää on niin suloisia… Oih! Kettuja, susia ja ilveksiä ja taustalla on kelttiläisiä kuvioita, näitä kolme kappaletta… hmm… Junia… Onkohan kukaan ikinä pyytänyt junakortteja? No, mä ostan yhden… Hei, vintage-Batman ja -Superman! Näitä yksi tai kaksi… Monet harrastaa kutomista, tuosta kaksi kutomiskorttia… Hauska donitsikortti… Revontulia menee aina… OMG. Game of Thrones-fanitaidetta! Näitä ei löydy mistään! Pakko ostaa muutama… Ja äidille tuosta myös yksi tarra-arkki… Jos ostais nämä ja lähtis kotiin, mulla on jo ihan kiva nivaska… Anteeks, PALJONKO nää oli?? Noh, en tarvitse kortteja vähään aikaan…”

Hain Hanko Sushista ruokaa ja tulin kotiin. Hetken mielijohteesta tein Elsalle omat fb-sivut, löytyy fb:stä sanalla ”Elsa-marsu”. Illalla pötköttelin sohvalla ja yritin skarpata itseäni hakemaan keskustasta pizzaa ennen Matti-elokuvaa. Hain pizzan ja menin tukanpesulle. Matti-leffa oli oikein hyvä, tosin vähän liian pitkä. Olisi myös voinut olla mukana vähän materiaalia siitä miten Matin urheilullinen lahjakkuus huomattiin. Ai niin, R.I.P. Matti Nykänen

Tänään on ollut siivoilu- ja pötköttelypäivä. Katselin telkusta National Geographic-kanavalta muutaman dokumentin Pohjois-Korean Kim-dynastiasta. Mitäköhän nyt illalla tekisi… No, kai sitä jotain keksii.

No niin, se olis sunnuntai eli viikkokirjoittelujen aika.

Alkuviikko meni normaalisti, maanantaista keskiviikkoon asti töissä. Töissä tehtiin uusia tuotteita mikä on ihan kivaa vaihtelua.

Torstaina oli vapaapäivä, vihdoin ja viimein KIRJASTOLLE! Luin Historia-lehden missä oli mielenkiintoinen artikkeli 1900-luvun Lontoota ryöstelevistä naisjengeistä ja Episodi-lehden missä oli artikkeli ja arvostelu ”Räyhä-Ralf valloittaa Internetin”-elokuvasta.

Oon viime vuosina alkanut lämmetä uudelleen lastenelokuville. En tietenkään kaikille, mutta olen katsonut Disney-klassikoita jotka jäivät lapsena näkemättä, mm. Mulan löytyi fb-kirpparilta ja Kaunotar ja Hirviö Cittarista, Pienen Merenneidon katsoin pari kesää sitten S:n kanssa. Ihan kaikkia Disney- ja Pixar-elokuvia en kuitenkaan ole kiinnostunut katsomaan esim. Dumboa ja Pinokkiota. Nyt mun elokuvahyllystä löytyy mm. Vaiana, Kaksin Karkuteillä, Frozen ja Inside Out-Mielen syövereissä. Kirjastolta lainasin myös Leijonakuninkaan, sen sentään näin lapsena nauhoitettuna VHS:ltä 😀 lapsena pitää tarinasta, aikuisena arvostaa musiikkia ja sitä miten taidokkaasti taustat ja hahmot on maalattu ja piirretty käsin.

Kirjastosta löytyi myös Guy Delislen ”Pyongjang”- ja ”Merkintöjä Jerusalemista”-sarjakuvat. Olen tykästynyt hänen piirrostyyliinsä. Hän on ranskalaisen animaatiostudion työntekijä joka käy työkomennuksella milloin missäkin, Burmassa ja Schezuanissa. Hänen piirrostyylinsä tuntuu olevan verkkaista ja rauhallista, hän ei kerro paljoa politiikasta vaan kertoo enemmänkin jokapäiväisestä elämästään ja sujauttaa sinne sun tänne omia pohdintojaan. ”Merkintöjä Jerusalemista” piti jättää kesken koska en tajunnut kaupungin jaosta tai siellä olevien eri uskontokuntien ristiriidoista yhtikäs mitään.

Reissu venyi lopulta kolmituntiseksi minkä jälkeen olin niin nälkäinen ja väsynyt että ruuanlaitto ei oikein innostanut. Tarkoitus oli ollut hakea vielä Heseltä ruokaa mutta nyt ei kyllä enää jaksa. Hain Baronista (kuivaa) kanakebabia ja ranskalaisia ja tulin kotiin katsomaan Leijonakuninkaan.

Siitä on tulossa myös live-action elokuva tänä kesänä, mitä en aio mennä katsomaan. Teaser traileri näyttää mun silmiin enemmänkin omituiselta luontodokumentilta kuin live-actionilta. Lisäksi kun alkuperäinen elokuva on jo 20 vuotta vanha ja näyttää upealta, on tosi vaikea yrittää saada siihen samanlaista taikaa kuin alkuperäisessä.  (Lisäksi onnea niille jotka menee katsoon sen, pääsette näkeen melkein livenä ja kunnon HD:nä kun Scar tiputtaa Mufasan jyrkänteeltä.) Plus Rafiki ja Pumba olivat kyllä alkuperäisessä leffassa kivoja, mutta oikeassa elämässä paviaanit ja pahkasiat ovat karmivia.

Loppupäivästä en jaksanut muuta tehdä kuin tilata netistä Within Temptationin uusimman levyn ”Resist” ja yhden mangan, ”Nadoko and Sada” mikä kertoo saudiarabialaisen naisen ja japanilaisen naisen kämppiksinä olosta, ennakkoluuloista ja kulttuurieroista.

Mitäs mä perjantaina tein? Aamulla piti hoitaa koneella pari juttua mikä kuivatti silmiä ja pisti muutenkin väsyttämään. Illemmalla kävin kaverin luona pitkästä aikaa. Siltä murtui jouluna käsi ja on ollut nyt saikulla, se pääsee tiistaina takaisin töihin. Juotiin kahvia, jutusteltiin ja katsoin kun se pelasi Kingdom Hearts 2 läpi. Mä keskityin hienoihin taustoihin 😀

Lauantaina oli työpäivä jonka jälkeen hain Patiksen subwaylta ruokaa. Oli pikkuisen kuumottavaa kävellä tien viertä sinne kun autoja ja rekkoja meni siinä vieressä. Otin kana fajitan ja Subway Meltin. Loppuillasta olin koneella ja pesin tukan.

Tänään ulkona oli ihan kamala lumimyräkkä, on satanut koko päivän. Ihan kiva että tulee lunta ja niin edelleen, mutta mulle riittäisi nyt jo… Rämmin sateessa K-markettiin ostamaan ruokatarvikkeet uuden jauhelihakastikkeen kokeiluun ja paketin Sinuhen Runebergin torttuja. Ovathan myös oman kylän tortut hyviä, mutta olen syönyt niitä jo varmaan kolme-neljä kappaletta… 😀 vaihtelu virkistää. Siellä olisi ollut myös Fazerin leipomon torttuja, jotka on leivottu Latviassa. Ei kiitos. Ostan mieluiten kotimaista.

Kotiin päästyä tein ruuan josta tuli tosi hyvää, söin ja lähdin tosiaan Kinottarelle päin katsomaan Räyhä-Ralfia. Se oli ihan ookoo, kovasti odottamani Disney-Prinsessa-kohtaukset olivat koko leffan paras pala 😀 ja Teuraantien Shank oli myös yks mun lemppareista.

Jooh, ei kait tässä muuta. Mä alan kattoon Tähdet, tähdet-ohjelmaa kun siinä on TikTakin Petra

Niin, mitäpä tuohon otsikkoon lisäämään. Eikös ne tunnollisimmat työntekijät tule kipeäksi juuri viikonloppuisin…? Jooh, en jaksa vitsailla. Mulla alkoi jo keskiviikkona keho hälyttelemään töistä kotiin kävellessä että nyt ollaan ehkä tulossa kipeäksi. Hain apteekista Strepsilsiä ja kävin taloyhtiön naisten saunavuorossa. Ei ne auttanut. Tulin silti kipeäksi. Harmitti todella paljon. Mulla oli loppuviikko vapaata ja olin suunnitellut käyväni torstaina Jämsänkosken kirjastossa lainaamassa Leijonakuningas-blu-rayn, tullut kotiin ja hakenut Hesestä ruokaa.

Mulla on ollut Hesburger boikotissa jo muutaman vuoden, johtuen heidän toimitusjohtajansa antamasta lausunnosta jonka mukaan ”suomalaiset ovat laiskoja käymään töissä”. Jahas, jos herra toimitusjohtajan ajatusmaailma on tuollainen niin vien rahani mieluusti muualle. Poikkeuksia on ollut kun välillä on ollut tuotevalikoimissa mm. Burger-wrap (vai mikä se lieneekään, burger-ainekset käärittynä wrapiin). Nyt ne mainostaa tuplapihvi-pekoni-burgeria mikä kuulostaa aivan liian herkulliselta, mutta toisaalta samanlaisen saisi Burger Kingistä.

Mutta joo. Loppuviikko sujui sohvalla ja sängyllä maatessa, Finrexiniä juoden ja herkkuja napostellen. Lauantaina katselin Salkkariputken mikä hieman ihmetyttää. Salkkareissa ei ole tapahtunut mitään mielenkiintoista enää pariin vuoteen ja hahmot lähinnä ärsyttävät joten miksi jatkan vielä sen kattomista? Kai se on tapa…

Mikä siinä on kun kipeänä ei terveellinen ruoka maistu sitten yhtään vaikka se auttaisi paranemista nopeimmin? Ruokavalioni koostui lähinnä Finrexinistä, karkista, ranskalaisista ja suklaasta… Jaksoin käydä keskustassa hakemassa kaupasta ruokaa mutta siihen se jäikin.

Sekin vielä harmitti kun perjantaina tuli teattereihin ”Näin koulutat lohikäärmeesi 3” jota olin odottanut innolla. Mun piti mennä katsomaan se J:n kanssa sunnuntaina mutta sen aikataulut meni silleen et päätettiin siirtää leffahetki suosiolla ensi viikolle. Onneksi se on niin suosittu elokuvasarja että pyörii Kinottaressa ainakin kolme viikkoa.

Mutta joo. Mä alan nyt leikkaamaan Elsan kynnet.

Perjantainahan se sitten tapahtui. Filin 10 päivää kestävä antibiootti-kuuri loppui keskiviikkona ja perjantaihin mennessä Fili oli mennyt jo tosi huonoon kuntoon. Torstaina se vielä söi pellettejä ja joi vettä, perjantaiaamuna se vain kyhjötti hiljaa ja paino oli tippunut reilusti. Pikkuinen myös hengitti vaikeasti. Soitin äidille ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Puolen tunnin jälkeen soitin äidille ja juttelimme tilanteesta uudelleen. Ei Filillä tässä vaiheessa enää mitään toivoa ollut. Jos sillä olisi ollut jokin, niin antibiootit olisivat jo korjanneet sen. Paino oli tippunut kolmessa päivässä 760:stä grammasta 700 grammaan.  Soitin Jämsän eläinklinikalle ja varasin ajan lopetuspiikille.

Filiä silitellessäni sohvalla ja hyvästejä jättäessä huomasin että Fili myös yökki jotain kirkasta nestettä. Onneksi voin lohduttautua ajatuksella että Fili sairauden aikana ttein kaikkeni mitä pystyin, vein pikkuista eläinlääkärille ja yritin antaa mahdollisimman paljon ruokaa ja herkkuja että Filillä olisi mukava olla. Kahdeltatoista lähdimme klinikalle ja siellä meni onneksi aika nopeasti, Filin ei tarvinnut sinnitellä enää kauaa. Lepää rauhassa rakas ja sano terveisiä Nemille <3

Kotiin tullessa kello oli jo 12.45 ja töihin pitäisi lähteä 20 minuutin päästä, olin koko aamun kestäneestä itkeskelystä todella väsynyt, jopa pelkkä kävely keskustasta takaisin kotiin oli uuvuttava. Keitin kahvit ja soitin taksin viemään minut töihin. Töissä oli ihan hirveän väsynyt olo myös, parin tunnin töissä olon jälkeen väsymys alkoi ärsyttää. Työkaverit varmasti huomasivat sen mutta eivät sanoneet mitään. Paitsi silloin kun raivosin Saara Aallosta ja hänen ylisuorittamisestaan, joo olet lahjakas kyllä kyllä…

Töiden jälkeinen pe-la-väline yö oli karsea. Menin nukkumaan 0.30 aikoihin ja heräsin täysin pirteänä. Aha, onkohan kello 6 vai 7… 3.45?! Eiii. Luin Sophie Kinsellan ”Hääyöaie”-kirjaa tunnin verran ja yritin saada uudelleen unta. Nope. Heräsin kuudelta. Ei kai tässä enää auta muu kuin nousta ylös… Laitoin valot päälle, kömmin uudelleen sängyyn… Ja nukahdin. No jes. Äh. Ylös ja aamukahvia.

Ulkona oli täydellinen talvikeli, aurinko paistoi kirkkaalta teholta mutta ei haluta mennä ulos… Kävin pelailemassa hiukan Pokemonia ja tulin kotiin. Söin salaattibaarista kokoamani savulohi-porkkanasalaatin ja join teetä. Avasin läppärin ja katselin YouTubesta ”Top 10 Sinkkuelämää”-videoita ja Räyhä-Ralf rikkoo Internetin ”Disney-prinsessakohtaus”-pätkiä. Neljän maissa oli aika suunnata Kinottarelle katsomaan Iron Sky 2 J:n kanssa.

Leffa ei ollut oikein hyvä mutta olihan se nyt aika absurdia nähdä kun joku tappaa Hitlerin lemmikki-T-Rexin karatepotkulla kuonoon. Eiku oho hups, juonipaljastus… Leffan jälkeen pääsin J:n kyydissä kotiin. Yleensä juttelemme leffassa käynnin jälkeen 30-60 minuuttia mutta J:llä oli kiire kauppaan ja mä halusin vaan kotiin joten juttutuokio oli aika lyhyt 😀 Kävin tukanpesulla ja heitin pakastepizzan uuniin.

Viime yönä nukuin jo huomattavasti paremmin. Ja äh, mitä mä tähän yritän kirjoitella. Tänä viikolla ei ole huvittanut yhtään mikään. Tein kananuudelikeittoa (ihan liikaa kookosmaitoa) ja katsoin Elsan kanssa Räyhä-Ralfin kun se tuli telkusta.

Mitäköhän ensi viikosta tulee…

 

No niin! Tämän vuoden tavoitteeksi voisi tämän blogin suhteen ottaa sunnuntaisen viikkokirjoittelun. Mitenkäs tämä viikko on mennyt?

No ihan päin vittua. Heräsin viime viikon lauantaina pirteänä ja positiivisena, aikeissani käydä ensin Jämsänkosken kirjastolla lukemassa Historia- ja Tieteen Kuvalehti-lehdet, (tai no, ”lukemassa”, selaamassa läpi) sitten katsella löytyisikö mielenkiintoisia kirjoja tai elokuvia (päälimmäisinä mielessä Veljeni Vartija-elokuva ja Räyhä-Ralf), tulla kotiin ja tehdä hyvää kananuudelikeittoa. Kävelin keittiöön, laitoin aamukahvit tippumaan, laitoin tytöille aamupalaa ja…

Voi helsvetti sentään. Fili kyhjöttää apaattisena ja ruokahaluttomana nurkassa. Käytin pikkuista puntarilla ja paino oli tippunut reilusti viime viikosta. Miksi lemmikit tulevat kipeiksi aina viikonloppuna ja juhlapyhinä? No, ei auta mikään muu kuin lähteä Jyväskylän Eläinpäivystykseen. Siellä oltiin 14.30, meitä ennen on kolme asiakasta, no, ei meillä ole kiire, odotellaan… Odottelu venyi neljään tuntiin, toisen kohdalla aloin jo kyllästyä. Ei kännykkääkään jaksa loputtomiin selata. Fili sai tulehduskipulääkereseptin ensiapuun. Pääsimme kotiin apteekin (ja hienon 300 e laskun) kautta 19.30 ja kaikki linkut ja junat olivat jo menneet. Ei voi olla totta. Ei siinä auttanut muu kuin hakea Ärrältä iltapalaa ja ottaa 90 e taksi kotiin. Ei tämmöinen lauantai kyllä ollut suunnitelmissa…

Sunnuntaina se sitten tapahtui. Fili veti ruiskun kautta annettavaa tukiruokaa väärään kurkkuun ja hengitys alkoi rohista. Ei oo totta.

Maanantaina varasin välittömästi ajan Jämsän eläinlääkärille. Töiden jälkeen kävin eläinlääkärissä jossa Fili sai nesteenpoistolääkeruiskeen ja viikon antibioottikuurin. Tukiruokinta jatkuu

Tiistaista ei ole mitään muistikuvia. Kolmen-neljän päivän huolehtiminen ja murehtiminen käy voimille.

Keskiviikkona se taas sattui. Fili veti TAAS tukiruokaa väärään kurkkuun. Ja taas Jämsän eläinlääkärille! En jaksa, tämä on jo kolmas reissu viikon sisällä eläinlääkäriin. Sain lisää antibiootteja ja tulehduslääkettä. Minä en enää Filiä tukiruoki. Sehän popsii jo heinää ja tuoreruokaa.

Torstaina pääsin vihdoin käymään kirjastolla. J olisi ollut kotona mutta koska Fili on edelleen kipeä, en jaksanut kysyä voiko tulla käymään. Olin apea, uupunut enkä tippaakaan sosiaalisella tuulella. Kotiin päästyäni tein ruokaa (taisin heittää pakastepizzan uuniin…Eikun niin! Hain Lidlistä ruokaa) ja katsoin Roskisprinssi-elokuvan. Iron Skyn jälkeen kävin katsomassa Filiä ja… Hän kävelee oudosti. Voi hitto, mä en jaksa enää… Se ns. ”oli viimeinen korsi” ja aukaisi epätoivon kyynelkanavat. Äiti oli kokouksessa eikä sille voinut soitella joten purin sydäntäni saksalaiselle skype-kaverilleni jolla on myös lemmikki sairaana.

Mä en taida muistaa mitä mä tein perjantaina. Perjantai taisi olla ihan yhtä sumua, en muista.

Lauantaina kävin kirpputorilla etsimässä uutta pyyhettä marsuille. Sieltä löytyikin hempeän vaaleanpunainen pyyhe. Ei ole todellakaan minun väriäni, mutta pitäähän sen olla sen verran vaalea että siinä näkyy pissasta että onko marsulla kaikki hyvin. Sieltä löytyi myös uusi kynttilänjalka kapiokirstuni päälle. Kapiokirstuni päällä on ollut cd-teline jossa pidän levyjäni. Huomasin tosin tuossa yksi päivä etten ole kuunnellut niitä levyjä Jämsään muuttoni jälkeen, mitä ne siinä vielä tekevät? Pyyhin levyistä pölyt ja siirsin ne lipaston laatikkoon.

Kirpputorin jälkeen kävin S-marketissa etsimässä Räyhä-Ralf-elokuvaa. Siitä on tulossa toinen osa alkuvuodesta ja olisi tosi hauskaa katsoa se ensimmäinen osa ennen leffateatteriin menemistä. Se tuli telkusta välipäivinä, mutta olin silloin töissä. Netflixissä sitä ei ole, eikä sitä kirjastostakaan löytynyt. Cittarissa olin nähnyt yhden kappaleen sitä, mutta kun kävin katsomassa sitä niin se oltiin keretty jo myydä. Ei sitä löytynyt SPR Kirppariltakaan tai Taikavakasta. Eikä S-marketista. Tori.fi on yksi kappale, mutta olisi halvempaa ostaa uusi cdon.comista. No, kauppareissun jälkeen tulin kotiin ja katsoin yhden jakson Gothamia.

Ai niin joo, olen ”kouluttamassa” (katsoo miten tämä menee) Elsasta näyttelymarsua. Elsa on puhdasrotuinen marsu jolla on paperit, ja on suosittu fb:n marsut.net-ryhmässä. Elsan kuvat saavat siellä noin 200 tykkäystä. No, äiti lainasi minulle välipäivinä marsun näyttelyalustaa ja eräänä päivänä päätin kokeilla sängylläni miten Elsa suhtautuisi siinä istumiseen. Elsa oli muutaman sekunnin ihan rauhassa ja sitten se säikähti, juoksi sängyn reunalle, putosi lattialle ja kipitti lipaston alle. Kauhujen kauhu! Elsa nyt äkkiä takaisin tänne sieltä!! Seurasi parin sekunnin ”kissa ja hiiri”-leikki enkä tiennyt kumpi meistä olisi enemmän peloissaan… Seuraavalla kerralla totutin Elsaa ”näyttelyalustaan” turvallisesti keittiön lattialla. Matkahuollon tiloissa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja toisten luettaviksi. Valitsin sieltä englanninkielisen, varmaan vuonna -85 painetun purjehdusoppaan harjoituslaudaksi, koska se on aika lailla saman kokoinen kuin näyttelyalusta. Eikä haittaa vaikka Elsalla pääsisikin hätäpissat siihen.

No. siinäpä oli tämän viikon kuulumiset. Ensi viikolla pitää varmaan lähteä käyttämään Filiä Jyväskylän Eläinklinikka Tähdessä joka on erikoistunut eksoottisiin eläimiin.

 

Vuosi vaihtui, hurraa! ”Uusi vuosi, uusi minä”, ”Tämä tulee olemaan paras vuosi ikinä”, ”Tämä on ensimmäinen sivu vuoden 365-sivuisesta kirjasta, tehdään siitä hyvä” ja muuta lässyti lässyti-kliseistä paskaa. Itsehän uskoin näihin vielä pari vuotta sitten ja olin positiivinen ja energinen tammikuun ajan, sitten energia loppui ja helmi- ja maaliskuu kului odotellessa että jotain kivaa tapahtuisi. Nykyinen filosofiani onkin ”Katsoo mitä tämä vuosi tuo tullessaan eikä yritä tehdä siitä väkipakolla loistavaa, koska loppupeleissä uupuu”. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, koska eihän niistä nyt ikinä tule mitään. Uuden vuoden ”Yritykseni” on:

• Ole harkitsevampi. Kysy aina itseltäsi ”Haluanko tätä oikeasti?”, ”Onko tämä loppupeleissä hyväksi minulle?” ”Mitä (entinen) psykiatrini sanoisi nyt?” ”Onko tämä klikkiotsikko?”

Vuoteen mahtui iloa ja surua. Kesällä sain uuden ystävän, mutta kesällä myös piti antaa rakkaalle Nemille lopetuspiikki. Kävin muutaman kuukauden päästä hakemassa ”persekaupunki” Porista Filille uuden kaverin, Elsan. Äiti löysi kesällä itselleen uuden miesystävän josta erosi loppuvuodesta (se olikin aika karmiva kaveri….). Vuoden aikana olen myös vähentänyt läppärillä istumista. Töiden jälkeen kotiin päästyäni saatoin istua helposti 16-22 läppärillä. Maaliskuussa kävin äidin ja siskon kanssa Tukholmassa reissun, elokuussa kävin Nelosen Stand Up!-ohjelman yleisössä. Jos tänä vuonna yrittäisin päästä Hyvät ja Huonot Uutiset-ohjelman yleisöön… Juhannushan oli ihan täyttä paskaa. Lokakuussa kävin Within Temptationin keikalla, ei ollut parhaita keikkoja mutta olihan siellä ihan kivaa. Mitenkäs tämä joulunaika meni…

Juuri muutama päivä ennen Joulua tulin kipeäksi. Voi vittu. Noh, siinä meni viimeisetkin joulufiilikset. Lauantaiaamuna herätyskello soi 5.30, koska ennen lähtöä piti vielä siivoilla. Avasin keittiön verhot ja… Eeii! Lunta tulee ja tuulee. Noh, aamukahvit naamaan, paketit kainaloon ja menoksi (sanoi Annie Lenoksi. Kukakohan senkin muuten keksi?). Ulkona ei olla näin aikaisin vielä aurattu, joten oli ihan helvetin hauskaa raahata painavat kassit ja vetolaukku rautatieasemalle. Kymmenen metrin välein piti vaihtaa kättä. Perillä katsoin että vetolaukkuni oli toiminut lumiaurana ja takanani oli erittäin selkeä reitti mistä laukkuni oli kulkenut. Jollakulla koiran ulkoiluttajalla oli sinä aamuna varmaan hauskaa. Tampereella vilustumiseni ”sinetöityi” odoteltuani junaa ulkona 15 minuuttia. Kiitos VR! Junassa ei jaksanut edes lukea, halusin vain perille. Oli aika tylsä junamatka.

Oulussa perillä vein ensin isän kanssa mun kamat äidin luo ja sitten lähdettiin viemään kynttilöitä haudoille ja siskon luo. Siis ei viety kynttilöitä siskon luo… Siellä juotiin kahvia ja teetä ja äiti ilmoitti että tämä porukka viettäisi jouluaattona 24 tuntia kestävän kännykkä- ja internet-lakon. Se olikin loppupeleissä erittäin hyvä idea. Sieltä lähtiessä kävimme äidin kanssa vielä viimeisillä jouluostoksilla Tuiran S-Marketissa. Ostettiin mm. Joulusuklaarasia (jota ei kuitenkaan syöty, otin sen mukaan tänne, tuhottiin se uutena vuotena siskon kanssa) ja joulutorttuainekset (joita ei jaksettu leipoa).

Sunnuntaista ei ole muita muistikuvia, kuin että join teetä, koomailin sohvalla viltin alla ja napostelin suklaata. Illalla käytiin äidin ja siskon kanssa isän luona joulusaunassa. Äiti joi hieman liikaa viiniä tyhjään vatsaan mutta ei siitä enempää…

Jouluaattona minä toimin ”Joulumuorina” ja keitin uuniriisipuuroa ja sisko toimi ”sairaanhoitajana” ja toimitti äidille tunnin välein vettä ja särkylääkkeitä sänkyyn. Kymmenen maissa puuro oli valmis ja äiti sen verran pirteä että jaksoi nousta ylös. Sisko alkoi tekemään italiansalaattia. Kello 12, joulurauhan julistuksen jälkeen äiti keräsi kännykät pois ja saisimme ne takaisin joulupäivänä klo 12. Lakko oli todella hyvä idea, sen aikana puhuimme paljon enemmän kuin normaalisti ja olimme muutenkin hiukan aktiivisempia. Paitsi minä, joka olin sinä päivänä kipeimmilläni. Liikuin sohvalta suurinpiirtein vain vessaan ja keittämään lisää teetä ja finrexiniä, ääni oli aivan mennyt ja puhuminen sattui.

Kolmen maissa isä tuli kylään ennen kuin lähtisi viettämään joulua naisystävänsä ja hänen perheensä kanssa.  Meillä jouluruokailu vähän venähti, kun kinkku mokoma ei meinannut millään kypsyä! Yhdeksän maissa, kun Titanic alkoi, emme jaksaneet odottaa enää kinkkua vaan söimme alkupalat ja palasimme sohvalle katsomaan elokuvaa (sisko kysyi ”onko tämä minkä vuoden versio?” Ja minä kun luulin että yleissivistykseni oli huono…). Kinkku oli valmista yhdentoista maissa illalla ja oli liian suolaista. Ei tämä joulu mennyt niin kuin Strömsössä.

Joulupäivästä en muista mitään. Sohva ja Finrexiniä… Keskiviikkona olikin jo aika lähteä takaisin Jämsään päin. Olin vielä kipeä, joten soitin pomolle etten pääsisi torstaina töihin. Ennen junalle lähtöä kävin äidin kanssa vielä kävelemässä hieman ulkona.

Torstaina hain terveyskeskuksesta saikkulapun torstaille ja perjantaille. Torstai-iltana tuli sisko kylään. Perjantaista ei ole muistikuvia, taidettiin käydä kaupassa hakemassa uuden vuoden herkut. Tosin muisti voi olla hiukan hatara jos on ollut kipeä jo viikon. Lauantaina kävimme katsomassa Aquaman-elokuvan, olisin pyytänyt J:tä mukaan mutta oli hänen vuoronsa tulla kipeäksi. Paska tuuri… No, leffa oli tosi siisti ja olisi hieman vähättelyä sanoa että Jason Momoa oli nami ja elokuva näytti visuaalisesti upealta…

Maanantai ja  uudenvuodenaatto. Olin töissä neljään asti ja kävin siskoni kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Ravintola oli uudistunut mutta ruokalistan oikeinkirjoitukseen se ei vaikuttanut kyllä millään lailla… Ruoan jälkeen käytiin vielä pikku reissu kaupassa ja kuunneltiin kun sieltä täältä kuului rakettien pauketta. Kotona keitin kahvit ja katsottiin Deadpool 2 Pidennetty Versio. Sisko nauraa räkätti niin että mulla on korvat vieläkin kipeät, no, kiva et sillä on kivaa. Naposteltiin herkkuja ja katseltiin telkkaria, sisko oli vallannut läppärin itselleen. Tein tytöille herkkutangon johon tuli paprikaa, omenaa, tomaattia ja salaattia. Hyvin maistui! Välillä katseltiin ulkona raivoavaa myrskyä ja yritettiin tiirailla raketteja. Baariin ei lähdetty, koska se on monta kertaa huomattu, että jos aamulla on herätys niin illalla alkaa väsyttää, ei väliä miten paljon juo kahvia illalla… Lisäksi Jämsässä on enää vain yksi baari ja sekin on tupaten täynnä jo kahdentoista maissa.

Uudenvuoden päivänä myrsky jatkui. Katsoin telkusta tv-ensi-illassa Vaianan. Tästä vuodesta en osaa sanoa yhtään, että mitä on tulossa (paitsi Captain Marvel, Frozen 2, Räyhä-Ralf 2 ja Näin koulutat lohikäärmeesi 3!) mutta katsoo mitä tässä nyt tapahtuu.

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille! <3

Ohoh, onpas tullut PITKÄ tauko ilman että olisin kirjoitellut mitään! Mitäs nyt tässä väliajalla on tapahtunut…

-Kesä oli aivan täyttä paskaa. Heinäkuun megahelteet oli ihan hirveitä, en tykännyt yhtään.

-Viimeinen terapiakäynti oli loppukesällä, tästä jatketaan eteenpäin seksuaaliterapeutin kanssa (ei lisäkysymyksiä.)

-Naughty Burger tuli Jyväskylään ja shroom-burger oli ihan paskaa.

-Mutta Harjun Paperikauppa ei. Voi Jeesus miten upeat postikorttivalikoimat <3

-Nemille piti antaa lopetuspiikki ja kuukauden sisään meille tuli uusi marsuvauva Elsa <3 Elsa noudettiin Porista mikä on aivan paska kaupunki.

-Oulussa en oo muuten käynyt koko kesänä o.O mul on Sannaa ikävä…

-Kävin Tampereen Hatanpään puistossa Janin kanssa Pokeilemassa. Se sai kolmen tunnin sisään varmaan 11 Shiny Squirtlea, mokoma…

(nyt pitää tarkastaa mitä oon positiivisuus-päiväkirjaan kirjoitellut…)

-Juhannus oli nyt aivan täyttä paskaa. Vettä ja kylmää ja Himokselle piti vielä raahautua.

-Kävin Helsingissä viikonloppureissun. Kävin metrolla Itäkeskuksen Faunattaressa hakemassa tytöille kaikkea kivaa

-Siivosin Instagramin. Onko järkeä seurata 110 blogia ku oikeesti ehkä vaan 15 niistä kiinnostaa?

-Hankin liput Circue Du Soleilin ”Toruk- The First Flight”-show´hun

-Kävin yhtenä päivänä tutustumassa Jämsän hautausmaahan, tosi kaunis paikka

-Onnistuin tekeen hyvää burgundinpataa. Ensimmäinen yritys meni ihan vituilleen ku siitä tuli liian kuivaa ja ihan helvetin rasvaista. Nyt onnistui paremmin ku lisäilin välillä nestettä ja kauhoin ne pinnalla kelluvat rasvat pois, sitä tuli varmaan puoli mukillista. Iljettävää…

-Janin kanssa katsottiin Pirates of the Caribbean 6, onneksi en mennyt katsomaan sitä teatteriin asti. Vittu miten Pöljä leffa…

-Facebookin ”Anime ja manga”ryhmässä joku antoi vinkkiä Jyväskylän Videodivariin jossa piti olla paljon mangaa. Vitsi miten ihana paikka! Siellä oli seinä täynnä mangaa, aasialaisia elokuvia, cd:itä ja eri pelejä ja konsoleita aina Nintendo NES:stä PS4. Löysin puuttuvat Nana 14 ja 15, sen jälkeen alkoi väsyttää niin menin Hanko Sushiin syömään ja lukemaan niitä. Sen jälkeen alkoi kahvihammasta kolottaa joten suuntasin Forumiin katselemaan löytyisikö sieltä sopivaa kahvilaa. Menin Vaffeliin daim-kakkupalalle. Ihanan rentouttavaa istua lämpimässä nojatuolissa herkullisen leivonnaisen ja mangan kanssa, en olisi millään malttanut lähteä sieltä takaisin kotiin

-Tiistai oli aivan paska päivä, ulkona oli kylmää, pilvistä ja taivaalta tuli hiljalleen tihkupaskaa. Join ensimmäisen mukillisen jouluteetä

-Ja asiasta kolmanteen, miks vitussa kaupoissa on nyt jo hieman joulukamoja? Juu ootan mäkin todella innolla joulua mutta jos odotetaan tämä Halloween alta pois…

-On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli mennä saunaan lämmitteleen, mutta kun en tiedä taloyhtiön saunavuoroista mitään eikä tuossa aulassakaan ole mitään niin ei siellä voi sitten käydä. Kävin sitten kuntosalilla rehkimässä ja hikoilemassa.

-Olikohan mulla vielä jotain…

-Tällä kertaa ei ole kuvia kun kamerasta loppu akku.

-Äiti kävi täällä kylässä ystävänsä kanssa ja nyt täällä kämpässä haisee vanhalle miehelle. Tuuletusikkuna on ollut auki pari tuntia ja oon siivoillut rätillä ja mäntysuovalla, nyt helpottaa

-Ulkona on +18. Miksi? Nyt pitäisi olla Syksy.

Eiköhän tämä päivitys ollut tässä…

Hyvää iltaa! Just tossa söin kotitekoista makkarakastiketta (joo leveilen omatekoisella nyt, kyllä) ja perunoita, jälkiruuaksi kesän ensimmäisiä mansikoita. Oli niin iso rasia että jaksoi syödä vain puolet. Nyt napostelen Daim-rakeita ja kirjoittelen että miten viikko on mennyt…

Maanantain olin töissä 9-17, ihan mukava päivä. Pääsin maistelemaan tuoretta salmiakkipallo-massaa 😛 Tiistai oli kohtuullisen tympeä päivä. Heräsin itsekseni kahdeksan maissa, mutten voinut syödä aamupalaa, koska olin menossa kymmeneltä verikokeisiin. Ennen lähtöä kävin parvekkeella tarkastamassa ulkolämpötilan ja totesin, että on liian kylmä pitkähihaiselle mutta liian kuuma takille. Pistin päälle t-paidan ja hupparin. Takki ja pitkähihainen olisivat jo riittäneet, minulla oli kuuma kun tulin terveysasemalle.

Verikokeiden jälkeen kävelin Citymarketille ostamaan ruoanvalmistus-ainekset, en tosin muista mitä niistä tein… Kaupasta lähtiessäni yhdentoista maissa olin jo väsynyt ja nälkäinen. Minun ei todellakaan tehnyt mieli sulattaa pakkasesta leipää (opiskeluajoilta jäänyt tapa. Pakastan leipää (aina Vaasan Ruispaloja. Aina.) ja sulatan sieltä aamuisin kaksi viipaletta) ja torilla oli muutama myyntipöytä joissa myytiin elintarvikkeita. Kalakukkoa ja karjalanpiirakkaa, ei kiitos. Hain Akuliinan kahviosta kinkku-salami-paninin ja tulin kotiin juomaan aamukahvit.

Kahvit juotuani minun teki mieli levätä vähän ja leipoa pikkuleipiä edesmenneen Mummoni reseptillä.

  Tuosta lähdettiin liikkeelle…

  Ja tämä oli lopputulos. Mä en nyt oikeen tiiä mitä tapahtui 😀 no, pääasia että maistuu hyvälle. Nuo ei maistunut. Loppupäivästä lueskelin Narutoa ja mietin mitä tekisi. Ei oikein huvittanut mikään. Kuuden maissa havahduin, että voisin joko pötköttää sängyllä ja odottaa että menisi nukkumaan TAI käydä ulkona käveleskelemässä. Laitoin vaatteet päälle ja suuntasin ulos katsomaan tarkemmin Jokivarren koulun ympäristöä. Mielestäni koulu (siis se keltainen, vanhempi) on hieno rakennus. Keskiviikko ja torstai oli myös työpäiviä, pe-la vapaata. Torstaina hain Pysäkin Grilliltä ruokaa ja tulin kotiin. Illalla huomasin että Näin koulutat lohikäärmeesi 3-elokuvan uusi traileri oli ilmestynyt nettiin, se oli tosi kiva yllätys.

Perjantai oli erittäin toimelias päivä. Olin vappuna kasannut olohuoneen nurkkaan kassin täyteen kirpparille menevää tavaraa ja aamulla katsoin vielä lisää kirpputorille vietävää tavaraa. Kassista tuli aika painava, jouduin kahdesti laskemaan kassin maahan ja hengähtämään vähän. Pääsin kuitenkin perille Taikawakkaan ja vuokrasin kirpputoripöydän. Minulla oli aika vähän myytävää tavaraa, mutta niiden hinnoitteluun kului kuitenkin puoli tuntia.

Tavarat on tuolla ensi viikon perjantaihin asti. En usko että ihan kaikki menevät, mutta olisi kiva jos edes osa menisi. Hinnoittelun jälkeen katsoin mitä muilla pöydillä on myytävänä ja suuntasin Citymarketille ostamaan ulkomaan postimerkkejä. Hain R-kioskilta kymmenen sentin lisätarroja ja suuntasin Witikkalan Kartanoon kahville. En ollutkaan käynyt siellä vähään aikaan.   Oli ihanaa saada pitkästä aikaa kotipullaa (korvapuustia) ja kahvia 😛 kahvilla istuessani liimailin postimerkit kortteihin ja lähetin ne maailmalle. Sitten olikin jo aika suunnata kotiin. Ilta ei mennyt kovin hyvin. Ahdisti mutta ei siitä sen enempää. Menin nukkumaan ja lauantaina ahdistus olikin jo poissa. Lauantaina pesin tyttöjen häkin ja kävin pelaamassa Pokemonia. Illalla alkoi ahdistaa taas joten pakenin Black and Whiten terassille. Siellä ei ollut kuitenkaan ketään joten päätin tulla takaisin kotiin, hain vain R-kioskilta muutaman siiderin ja tulin kotiin katselemaan YouTube-videoita.

Mitäköhän mä tänään sunnuntaina oon tehnyt.. Heräsin, join aamukahvit ja aloitin Olipa Kerran-tv-sarjan neljännen kauden.

   Jakson katsottuani vaihdoin sänkyyn uudet lakanat, lueskelin vähän Juoppohullun Päiväkirjojen 4-osaa, Vaippaihottumaa. Nimestä huolimatta se on ihana aikuisen miehen henkinen kasvukertomus. Ei aina tarvitse esittää vahvaa. Kahden maissa lähdin hakemaan pyörää työpaikalta Pokemonia pelaillen ja reissu venyi kaksituntiseksi 😀 Kävin kaupassa hakemassa sushi-ainekset ja tuoreita mansikoita

  Oon vaan kerran aiemmin tehnyt sushia ja se ei mennyt oikein niin kuin Strömsössä 😀 Nyt ei kyllä jaksa alkaa tekemään yhtään mitään.

Ai niin, tänä kesällä minulla olisi myös projekti ”lähiseutu tutuksi”. Vaikka oon kuitenkin asunut täällä jo 6 vuotta, niin olen kuitenkin käynyt vain Jämsänkoskella, Jämsässä ja Himoksella. Tarkoitus olisi käydä ainakin Kuhmoisissa, Korpilahdella, Keuruulla ja Koskenpäällä.

No niin, huomenta päivää! Tai oikeastaan iltaa kun kellohan on jo kuusi illalla. Tämän siitä saa kun nousee ylös yhdeltä, katsoo Avatarin loppuun ja pistää vaatteet päälle puoli kaksi. No mutta joo: Nythän on siis sunnuntai ja mulla oli nyt tällainen miniloma. Oon tuntityöläinen niin mulla ei juokse lomapäivät, niin esimies päätti pistää mulle torstain ja perjantain vapaata. Oli aika toimeliaat ja rentouttavat pari päivää…

Keskiviikkona lähdin töistä kahdentoista maissa Jämsän mielenterveysseuran nuorten aikuisten naisten toiminnalliseen ryhmään. Joo, pitkä virke. Tämä kerta oli aika hiljainen kun telkusta tuli Korean Olympialaiset (en tajuu mitään. Ai Suomella on kolme pronssia? No se on kiva. Aha Norjalla on 24? No perskeles…) ja kaikki istu vaan katsomassa sitä ja höpisemässä 😀 ensi kerralla mennään käymään Jämsänkosken kirjastolla. Muut keskittyi itse telkusta näkyvään hiihtoon, minä siihen miten kivalta Koreassa näyttää 😀 vaikka siellä olikin pimeää ja näkyi vain vähän puita ja pensaita, niin oli siellä silti ihan kivan näköistä. Olen outo, kyllä… Ryhmästä lähdettyäni kävin hakemassa Postissa tulleen EMP-paketin. Olin tilannut sieltä hienon Anne Stokesin Enkeli-patsaan

  Upea. ”Upea” oli myöskin paketin koko missä se tuli…

EMP:llä hallitaan pakkaaminen, kyllä. Tilasinhan mä siinä sivussa myös muutamat polvisukat, ne oli hyvännäkösiä ku pyöri tuolla pohjalla 😀 illalla kävin myös ensimmäistä kertaa taloyhtiön naisten yhteisessä saunavuorossa. En edes työttömänä ollessa huomannut että täällähän on myös sellainenkin 😀 Siellä oli mun lisäksi 60- ja 80-v nainen.

Torstai oli vähän väsyttävä päivä. Aamusella siivoilin ja lueskelin Emma-nimistä mangaa, yhden pintaan lähdin Jämsänkoskelle kirjastolle

  ja terapeutin luona käymään. Juteltiin puolitoista tuntia, sen jälkeen oli aika väsynyt olo… Hain vain kaupasta pakastepizzaa, suklaata ja Mustista ja Mirristä marsuille heinää.

Perjantaina oli vähän toimeliaampi päivä. Aamukahvia juodessani katsoin Persepolis-nimisen animaation jota en ollut katsonut varmaan viiteen vuoteen. Persepolis perustuu samannimiseen sarjakuvaan ja kertoo iranilaisen pakolaisen, Marjane Satrapin tarinan. Mielestäni se on todella silmiä avaava ja olisi melkein jokaisen maahanmuutto-vastaisen ihmisen pakkokatsottava. Vaatteet päälle saatuani suuntasin kirpputori-kierrokselle. Pirkkiksellä ei ollut oikein mitään mielenkiintoista, paitsi hienoja huonekaluja jotka eivät enää mahdu tänne…….. Hupsis. Jämsän toinen kirpputori tarjosi pari kivaa yllätystä

  Kotiin palatessa tosin ihana, ihana, IHANA musta-pinkki talvitakkini hajosi! Nappi lähti irti, joten huomenna töistä tullessa korjausompelijalle siis… Perjantaista en muuta muista että mitä tein. Hain hyvää naposteltavaa K-marketista. Aloin torstaina jo epäileen alkaako naistenpäivät lähestymään kun koko ajan tekisi mieli vaan napostella herkkuja. Illalla korkkasin siiderin (ja maistelin hieman minttuviinaa, oho…………..) ja lähettelin muutaman postikortin

   Nämä lähtevät vasemmalta oikealle katsottuna Tsekkiin, Saksaan (vastaanottaja pyysi mahdollisimman vanhoja kortteja, toivottavasti 1989 on tarpeeksi vanha…) ja Itävaltaan. Yksitoikkoisia osoitteita mutta parempi se kuin hirmupitkät Venäjän tai Kiinan osoitteet…..

Lauantai oli paljon ja kauan odotettu päivä: Pokemon Go Community Day! Silloin kaupungilla pyöri kolme tuntia ihan hirveästi Dratineja

Pikkuinen sininen Mato Matala <3 Sain niitä tunnin aikana varmaan 17 😀 sain myös ensimmäisen Shiny-Pokemonini

Se on niin söpö <3 pyörin tunnin kaupungilla varatakissani (punainen laskettelutakki) kunnes sormet alkoivat jäätyä liikaa. S-marketista hakemaan lisää nameja illaksi (rauhoitu äiti: kolme suklaapatukkaa. Ei ole paljon.) ja äkkiä kotiin lämmittelemään!

Illalla katsoin Putouksen (ja seuraavaan kysymykseen, lempihahmojani ovat Amaryllis ja Tanhupallo 😀 Amaryllis sen takia kun oon itsekin otakua ja ymmärrän ne vitsit, ainakin suurimman osan…) ja join lonkeroa Avataria katsellen ennen Jokilaaksoon lähtöä. Kävin viimeksi baarissa uutena vuotena, pakko siellä on joskus käydä ennen kuin koko elämä valuu viemäristä hukkaan 😀 Mielummin kävisin Olohuoneessa mutta kun sekin saatana meni uutena vuotena kiinni. Lopullisesti.

Noh, Jokilaaksossa seilasin tuttuun tapaani karaoke-puolen ja bilepuolen väliä. Karaokessa on mukavaa musiikkia mutta aivan liian korkea melutaso ja bilepuolella taas sopiva melutaso mutta paskaa musiikkia ja outoja remixejä. Ensimmäinen siideri meni hyvin alas, seuraavan join karaoke-puolella, ahdistuin ympärillä olevasta riehakkaasta menosta ja join liian nopeassa tahdissa mistä tuli paha olo. Palasin kotiin keskiyöllä, pistin popcornia tulemaan ja katsoin Avatarin loppuun. Nukkumaan menin kahden maissa.

Sunnuntaina heräilin yhdentoista maissa, keitin kahvit ja raahauduin sohvalle katsomaan telkkaria ja selaamaan kännykkää. Katsoin Kaappaus Keittiössä ja 13.30 jaksoin jo laittaa vaatteet päälle. Pesin tyttöjen häkin (Fili oli tyytyväinen) ja laitoin pyykkiä koneeseen. Kun on periaatteessa maannut sohvalla herkkuja napostellen viimeiset kolme päivää alkaa jo tehdä mieli jotain terveellistä. Suksin kauppaan ostamaan kaksi paprikaa (ne meni yhdeltä istumalta. Namia.) ja maitoa. Kotiin tullessa katselin Kauhukeittiötä ja napostelin paprikat. Tiskit on tiskattu ja karvapossujen häkki puhdas. Paljonkohan tän kirjoitteluun on mennyt aikaa… Oho, tunti! Kello on 18.54 😀 Mä voisin alkaa tästä jo tekeen taas jotain järkevää. Illalla tulee telkusta Talvivaarasta kertova Jättiläinen-elokuva, se oli aika hyvä. Eiku hitto, munhan pitäisi värjätä otsiskin uudelleen…

 

Näkemisiin!

No niinh, sanoja säästelemättä ja kiertelemättä tässä tulee:

Tämä blogi lähtee toistaiseksi tauolle. Syyt on seuraavat:

1. Mun elämässä ei tapahdu paljoa mitään kirjoittelemisen arvoista ja kun tapahtuu, mä en jaksa kirjoittaa siitä. Viimeisemmät kirjoittelemisen aiheet (mitä en oo jaksanu kirjottaa tänne) on ollu synttärit ja itsenäisyyspäivä.Töiden lisäksi mun energiat menee masennuksesta toipumiseen ja ”jämsäläisen elämän rakentamiseen”. Kenelle tänään voisi pistää viestiä? Mitä tänään tekisi? Missä voisi käydä? Mitä tekisi ettei vaan jäisi läppärille kököttämään. Tai no masennus alkaa olla jo taputeltuna mutta toi elämän rakentaminen on vielä kesken yrityksistä huolimatta. Juu, nyt joku varmaan miettii miksen pakkaa vaan kamoja ja muuta takaisin Ouluun. Vaikka mä muuttaisinkin takaisin niin mulle tulisi Jämsää ikävä jo kuukauden kuluttua.

2. Vaikka mä kirjoittelisinkin, ei tätä lue kuitenkin kukaan muu kuin äiti (moi äiti!)… Sama kuin sille soittaisi vaan suoraan ja kertoisi mitä on tehnyt.

Ja tossa ne syyt taitaakin olla…