Jämsäläisen Asperger-naisen elämää

Mun piti kirjoittaa tämä jo viime viikolla mutta on vähän venähtänyt tämäkin… Noh, jatketaan.

Anun patsaan jälkeen isä ehdotti että suunnataan takaisin hotellille ja tullaan illalla takaisin katselemaan Piccadilly Circuksen valoja. Ei kun multa on jäänyt kaikki Camdenin goottikaupat katsomatta, minä haluan vaateostoksille. No, Camdenia kohti vaan. Camdenissa mentiin ensin burgerille pubiin, olihan kello jo kolme ja kaikilla alkoi olla nälkä. Syötyämme minä ja Anu lähdettiin etsimään vaatekauppoja ja isä ja M jäi pubiin jälkiruokatuopille.

Pääkadulta löytyikin Sai Sai, mutta sisällä törmäsin pulmaan jonka olin unohtanut jo goottikauppojen suhteen olevan: paitoja ei voi käyttää talvella. Pitkähihaisissa on joko omitusta röyhelöä joka rypistyy takin sisällä tai sitten se on niin ohutta kangasta että siitä näkyy rintaliivit läpi. Takkienkaan suhteen ei onnistanut. Sai Saista päästyämme kävelimme pääkatua eteenpäin kunnes kaupat loppuivat. Olin hämmentynyt. Olin katsonut kartasta että täällä pitäisi olla ainakin 7 kauppaa, missä ne olivat?? Hätä ei lukenut lakia, kännykästä netti päälle ja Google laulamaan muutaman minuutin ajaksi. Aha, ne kaikki vaikuttaisi olevan Camden Stable Marketissa jonka ohitse olimme kävelleet muutama minuutti sitten. Äkkiä takaisin!

Noh, Marketilla tapasimme isän ja M:n Cyberdog-liikkeen edessä, siitä oltiinkin puhuttu muutamassa matkaoppaassa. Pyörähdimme sisällä (mistä minä en pitänyt ollenkaan, musiikki oli ihan liian kovalla.) ja lähdimme etsimään Marketilla olevia goottikauppoja. Ensimmäinen löytyikin heti. Siellä takit olivat liian lyhyitä (miksi takin pitää ylettyä pelkästään lantiolle? Entä jos tuuli tunkee itsensä helmoista sisään ja työmatkalla palelee?) tai liian hienoja, niitä ei uskaltaisi pitää arkikäytössä. No, sieltä löytyikin onneksi yksi pitkähihainen.

Kaupassa olon aikana Anu oli lähtenyt yksin Cyberdogiin takaisin ja isä oli lähtenyt perään (Anu ei siis karannut, isä lähti vain hakemaan sitä takaisin) , lähdimme M:n kanssa kaksin katselemaan mitä muuta Marketilta löytyisi ja sieltähän löytyi mielin määrin pikkiriikkisiä puoteja. Stables Market oli siis 1800-luvulta peräisin oleva hevostalli, jonka pilttuut oltiin muutettu pikku puodeiksi. Ei mitään hajua montako niitä oli, niitä oli PALJON. Sieltä M bongasi jotain itämaisia vaatteita myyvän kaupan, josta minäkin löysin ilokseni toisen paidan! Olikin tosi kannattavaa tulla tänne 😀 Muita liikkeitä oli pikku Harry Potter-kauppa ja lohikäärme-, keiju- ja muuta ihanaa fantasiaroinaa myyvä kauppa. Olisin halunnut ostaa puolet siitä puodista… Vielä viimeisimpänä löytyi puoti jossa oli noin puolet EMP:n syyskatalogista 😀 sieltä löytyi kolmas paita ja tennarit ensi kesälle. Nyt on päivän shoppailut hoideltu, mennään hotellille… Hotellille päästyämme tarkoitus oli ottaa puolen tunnin lepotauko ja suunnata keskustaan, mutta porukasta vain isällä oli tarpeeksi energiaa siihen joten lepäilimme illan huoneissa keräten energiaa seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina olikin hieno päivä, nimittäin vuorossa oli Harry Potter Studiokierros! Ennen kierrosta kävimme tutustumassa tarkemmin Ealingin pääkatuun, sieltä ostin Sophie Kinsellan uusimman kirjan ”I owe you one”, joka julkaistiin vuosi sitten eikä käännöstä ole vieläkään tiedossa…. (Tosin tsekkasin WSOY:n sivut, suomennos tulee ensi vuoden huhtikuussa, siihenkin on vielä puoli vuotta aikaa…). Kahdentoista maissa suuntasimme juna-asemalle päin ja Watlingia kohti missä kierros sijaitsee (vai oliko se Watling? No jossain kuitenkin…), sinne meni aikaa pari tuntia. Perillä nousimme katutasolle ja näimme kaksikerroksisen studiokierrosbussin, jota koristi maalaus vierailijasta kumartamassa Hiinokalle Kielletyssä Metsässä <3. Ennen kierrosta kävimme vielä pubissa syömässä ja sitten kaksikerroksiseen bussiin. Itse matka kesti ehkä 15 minuuttia ja pysäkillä oli seinämaalauksina (vai mitä ne olikaan) parin metrin korkuisia Päivän Profeetan uutisia HP-elokuvista. Siriuksen pidätysmääräys, ”Harry Potter, Epämieluista Nro 1”, ”Dumbledore- Vaari vai Vaara” jne. Sisälle päästyämme tulimme aulaan ja….

Katossa roikkuu se lohikäärme millä Harry ja kumppanit pakenivat Irvetasta Kuoleman Varjelukset osa 2:ssa! Ja mä tunnistan tän kappaleen mikä tässä taustalla soi, tää soi silloin kun Weasleyt räjäytti ilotulitteita ja pakeni Tylypahkasta Feeniksin Killassa! Ja me ollaan vasta aulassa!! Noh, rauhoitutaan vähäks aikaa, mentiin Suklaasammakko-kahvilaan ennen kierrosta. Mä olin niin innoissani ettei tehnyt mieli edes ihanaa, mustanviolettia kuppikakkua joita olin nähnyt Instagramissa. Otin vain kahvin, joka ei sekään maistunut miltään. Reissun suurin pulma oli se että kahvi oli pahaa, hahaha 😀 ennen kierrosta käytiin vielä katsomassa matkamuistomyymälää (Ihana thestrali-t-paita! Ja Niffler-t-paita, oi miten söp- tuolla on Grindelwaldin Rikokset-nurkka! …Miksi se keskittyy vaan GrindelDoreen? Höh).  Kävin vielä vessassa ja sitten olikin kierroksen aika!

Ennen varsinaista kierrosta, esittelyosuuden aikana, näytettiin videopätkiä faneista jotka kertoivat miten tärkeä Harry Potter oli heille ja myös Weasleyn kaksosia esittävät James ja Oliver Phelps tekivät videoissa myös omat pikku cameoroolinsa. Sen jälkeen mentiin elokuvateatteriin ja vuorossa oli pikku videopätkä jossa esiintyivät Daniel Radcliffe, Emma Watson ja Rupert Grint. Videon loputtua valkokangas rullautui ylös ja takaa paljastui Suuren Salin ovi! Kierroksen muut osallistujat seurasivat opasta ja katsoivat Ovea, minä keskityin taustalla oleviin siisteihin patsaisiin. Ovi on nähty monta kertaa, patsaat vain kerran Kuoleman Varjeluksissa kohdassa jossa McGarmiwa tekee ”jalustus liikkumitor”-loitsun suojelemaan Tylypahkaa (isälle tiedoksi, patsaat heräsi henkiin ja meni linnan tiluksille suojelemaan linnaa Voldemortin hyökkäykseltä. Voldi on pahis.). Kierros jatkui Suureen Saliin ja jäin ihastelin kuinka moneen juttuun on kaiverrettu joko jonkun tuvan tai Tylypahkan Vaakuna. Salista studiokierros jatkui edemmäs, tässä vaiheessa kierrosta jatkoimme kaikki omaa tahtia. Isä ja M opasta seuraten ja minä ihastellen ja pällistellen kaikkea ja en tiedä mitä Anu teki… Kierroksella oli ensimmäisenä vuorossa….

Noh, en kerro kaikkea, saatte itse käydä katsomassa mitä kaikkea hienoa siellä oli 😉  Rohkelikon oleskelutupa ja Kotikolo olivat todella pieniä ja ahtaita, itse olisin kärsinyt klaustrofobiasta… Kuhnusarvion tiimalasi ja Kolmiverhoturnajais-pokaali oli tosi hienoja, kuten myös Dumbledoren toimisto. Tykkäsin kierroksessa eniten nurkkauksesta, jossa oli Valedrojen hautakivi johon Voldy vangitsi Harryn hautausmaakohtauksessa Liekehtivässä Pikarissa, Malfoyn kartanosali Kuoleman Varjelukset-kohdassa jossa Voldy pitää kokousta ja tappaa jästitietoa Tylypahkassa opettavan opettajan sekä osa seinistä Taikaministeriössä. Taikaministeriö on mun suosikkipaikka HP-elokuvissa, se tosi tumma vihreä on niin hienon näköistä. Kielletyn Metsän jälkeen olinkin jo aika typertynyt kaikesta upeasta, onkohan täällä jo kaikki nähty…

Ja sitten nurkan takaa paljastuu ihka oikea, aidon kokoinen Irvetan Velhopankki. Ei olla nähty, ei todellakaan! WAU. Irvetan loiston jälkeen oli vuorossa hajotettu Irveta ja lohikäärmeen pako ja sitten mentiinkin Irvetan holveihin…. Tääl on niin huippua etten mä kestä, mul on päällä onniöverit. Onneksi seuraavana vuorossa oli sisäpiha, sain vähän raitista ilmaa ja näin Anun! Tai no mä en muista mistä kohtaa me jatkettiin kierrosta yhdessä, yhdessä me oltiin ainakin sisäpihalla. Siellä oli kolminkerroksinen violetti Yöbussi (olin nähnyt sen jo Helsingin Kirjamessuilla), Likusteritie 4, pätkä siltaa minkä Seamus räjäytti Kuoleman Varjeluksissa, Godrickin Notkon talo missä Lily ja James Potter asui, neljä isoa shakkinappulaa Viisasten kiven lopun shakkiottelusta, Weaslyiden lentävä Ford Anglia ja Siriuksen moottoripyörä. Anu meni Likusteritielle ja minä vain tankkasin raitista ilmaa ja kävin kuvattavana moottoripyörän kyydissä. Seuraavana oli vuorossa Tylypahkan Pikajuna ja laituri 9 ja 3/4. Siellä kävimme junan sisällä (oli muuten ahdas!) ja kuvattavana Pikajuna-pisteessä mistä mulla on matkamuistokin mukana. Sitten kierros olikin jo lopussa. Pakko myöntää että olinkin jo helpottunut, en tiedä miten kauan mulla oli vielä energiaa ”Waaaaau!”-fiilikselle 😀

Ihan kierroksen lopuksi oli vuorossa vielä matkamuistomyymälä. Alright, Visa vinkumaan! Tai no mulla ei oo Visakorttia mutta periaate on sama… Aulassa isä ja M oli kahvilassa istumassa olusella, jätin mun raskaan käsilaukun isälle ja lähdin shoppaileen. Se oli muuten suhteellisen iso paikka, osastoja oli varmaan 7… Thestrali-t-paitaa en ostanut, koska koko M näytti todella pieneltä, se näytti S-kokoiselta ja Niffler-t-paita oli jonkun suunnittelema joka vihaa käytännöllisyyttä. Ihan kuin joku olisi tehnyt perus-t-paidan ja sen jälkeen viiltänyt sen puukolla selän takaa auki niskasta helmaan, tuli mieleen joku kampaajankaapu. Mikä järki sellaisessa paidassa on??? MITÄ ON TAPAHTUNUT VAATESUUNNITTELUSSA KÄYTÄNNÖLLISYYDELLE?? Noh, kaupasta löytyi yhtä sun toista kivaa pientä. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata hotellille, olihan kello jo ehkä kahdeksan illalla….

Ja nyt alkaa jo vähän väsyttää, kirjoitan maanantaista vielä huomenna. Tai ens viikolla, en tiiä.

Alright, eli nyt on vuorossa Lontoon reissusta kirjoittelu! Olihan se kyllä reissu, siellä ymmärsi kyllä hyvin miksi Lontoo on niin megasuosittu matkakohde. En tiedä miten sitä sanoin kuvailisi, se pitää kokea.

Mutta joo, aloitetaans… Lontoon reissua edeltävät viikot meni syysflunssaa väistellessä ja vitamiineja tankatessa, töissä oli flunssakierre menossa… Reissuviikolla jännitin niin etten saanut ilman melatoniinia (apteekista saa lyhentämään nukahtamisaikaa.) unta 😀 Torstaina kirjoitin muistilistaa valmiiksi, mikä menee minnekin, ja kävin tukanpesulla.

Perjantaina herätyskello soi klo 9, nousin ylös, keittelin aamupuuroa ja luin Stephen Kingin ”Ruususen Unta”. Aamupalan jälkeen alkoi pakkaus. Yhdentoista maissa hermostutti niin että kuuntelin rauhoittuakseni Nightwishin ”Endless Forms Most Beautiful”-levyn, eipä se paljoa auttanut. Laitoin tytöille viikonloppueväät valmiiksi, sulatin pakkasesta leipäviipaleen, kaadoin lasiin appelsiinimehua ja istuin katsomaan Avengers- Endgamea. Jos vitamiinitankkaus rauhoittaisi. Kyllä se vähän auttoi…

Puoli kahden maissa tein viimeisiä tarkastuksia että kaikki on valmiina Lontoota varten ja lähdin juna-asemalle päin. Junaan olin ottanut Ruususen luettavaksi mutta en pystynyt keskittymään 😀 10 min ennen Tampereelle saapumista suuntasin ravintolavaunuun syömään. Fiksu päätös, Tampereelta tuli junaan ihan hirveä määrä porukkaa. Helsingin Lentokentällä olin 2 ja puoli tuntia ennen lennon lähtöä. Pyörin ympäriinsä ja istuin tyhjällä portilla katselemassa kun lentokoneet nousivat 10 minuutin välein taivaalle. Tunti ennen lennon lähtöä loppureissuporukka, isä, Anu ja M saapui Oulun lennolta Helsinki-Vantaalle ja sitten lähtöportille päin.

Lento ei nyt ollut kyllä kovin kiva. ”Miks me noustaan vielä? Eiks me nousta just pilvien yläpuolelle? Miks me ollaan näin korkeella pilvien yläpuolella? Me ollaan nyt 10 ja puolen kilometrin korkeudessa, tän koneen maksimikorkeus on 11.9 km, entä jos me noustaan sen tason yläpuolelle, jäätyykö koneen moottorit?” Isää ei käynyt kateeksi mun panikoidessa siinä vieressä, puhumattakaan siitä että sain hermoromahduksen aina kun oli pientäkään turbulenssia 😀 Anu oli mun oikeella puolella ja M meidän takana. (Mä käytän muista kuin perheenjäsenistä pelkkiä etukirjaimia, koska en tiedä haluaako ne tulla nimeltä mainituiksi tässä blogissa). Lennon puolivälissä sain lonkeron tyhjään vatsaan ja huh ku rentoutti! Loppuvaiheen lentoa suhtauduin lentoon kuin omituiseen junamatkaan. Yllättäen kaikki lentopelko katosi kun Britannian rannikkoa alkoi näkymään horisontissa…

Heathrow´n lentokentälle päästäessä oli suuntana Ealingiin vievä juna. Olin vielä ihan tinttaraa (tillin tallin) joten junamatkasta ei ole muistikuvia. Ealingin keskusta oli kyllä täynnä kuhinaa. Parasta kävelyssä hotellille oli nähdä kaikki ne liikkeet mitkä oli mainittu Himoshoppaaja-kirjoissa: Next, Monsoon, Pret a Magner! Näin jopa Tescon muovikassin yhdellä naisella 😀 ennen hotellia käytiin iltapalalla McDonaldsissa. Itse hotelli oli isältä kyllä nappivalinta! Hotelli näytti perus hotellilta, mutta sinne tänne oltiin ripoteltu elokuva… Vitsi ku aivot toimii taas. No, ikkunalaudalla oli Darth Vader, R2D2 ja K-250, baaritiskillä Hedwig-tyyny, eteisaulassa Kelmien Kartta-matto, respassa Deadpool-maski… Noh, lyhyestä virsi kaunis, hotellihuoneeseen ja nukkumaan.

Lauantaina oli vuorossa SHOPPAILUA >:3 Aamupalan jälkeen lähdettiin metrolla keskustaan, mulla ja siskolla pyöri päät joka suuntaan ku ihmeteltiin ohi kulkevia taloja ja katossa sijaitsevaa metrokarttaa 😀 reissusta on kyllä kuvia, MUTTA ne on pilvipalvelussa ja niiden pikselikoko on liian iso, sivusto ei lataa niitä -.- no jaa, kertomalla menee. Maanpinnalle päästyä oli ensimmäinen kohde Forbitten Planet London Megastore. Isä ja M saattoi meidät sinne, pyörähti sisällä ja lähti parin kadun päässä sijaitsevaan kauppaan etsimään tanssikenkiä. Sovittiin että soitellaan kun minä ja Anu ollaan saatu shoppailut hoideltua.

Ensin päätettiin katsoa mitä alakerrassa oli. Liikaa Marvel- ja DC-sarjiksia… Mitäs muuta tääl- ANU KATO MIKÄ MÄÄRÄ MANGAA. Mutta mun kirjahylly on jo aika täynnä ja tykkään lukea mangani suomeksi, ostin vain Satoko ja Nada 2-pokkarin. S ja N kertoo kahdesta opiskelijakämppiksestä, toinen on japanilainen, toinen saudiarabialainen. Noh, mitä muuta löytyis. Oho, kaksi kirjahyllyä täynnä Star Wars-kirjoja, siistiä. Oi, täs on selkeästi Game of Thrones-osasto, mitäs täs- SADAN GAME OF THRONES-POSTIKORTIN PAKETTI 15 PUNNALLA. I´M IN! Oij, Disney-osasto, olisko täällä mitään Frozen-taidekirjaa.. Ei ollut. Sieltä löytyi myös kirjahylly täynnä fandom-keittokirjoja. Minecraft-ruokaa, Skyrim-keittokirja, Disney-prinsessa-leipomiskirja…  Noh, eiköhän alakerta ollu täs, yläkertaan.

Aggretsuko-t-paitoja! Höh, mikään näistä ei ollut ladyfit. Tämä on fanisyrjintää. Yläkerta oli niin täynnä kamaa et siellä meni sekaisin 😀 Anu löysi Overwatchin Sombra-FUNKO-POPIN ja Destiny 2-pelistä Ghostin. En tajunnut mutta Anu oli hyvin innostunut. Anun maksaessa ostoksiaan ihastelin vitriineissä olevia Hot Toys 20 cm korkuisia näköispatsaita eri elokuvahahmoista. Kyllä, tottakai ostan kotiin 300 punnan patsaan…. Marvel Cinematic Universe ja Star Wars oli hyvin edustettuina. Kaupasta pois päästyämme halusin vielä katsoa mitä näyteikkunassa näkyy. Aidonkokoinen Infinity Gauntletin kopio. 2000 puntaa. I think not. Mutta hieno se oli!

Ulkona soiteltiin isälle joka ohjasi meitä tapaamispaikalle parin kadun päähän, jonkun Hippodamus Casinon eteen. Matkalla sinne sain vielä yhden hepulikohtauksen kun nurkan takaa paljastui JUST SE TEATTERI JOSSA ESITETÄÄN ”HARRY POTTER AND THE CURSED CHILD”-NÄYTELMÄÄ. OH MY GOD. Tää on liian siistiä, todellakin kannatti tulla! Isän ja M:n tavatessamme sovimme että minä ja Anu käydään Japan Centerissä ja isä ja M menee jonnekin, en muista minne… Japan Center oli aika sekava paikka, alakerrassa oli sekä ruokakauppa, liukuhihnasushi sekä ramen-kuppila. Siinä vaiheessa alkoi olla jo väsy ja kuuma, en jaksanut pyöriä paljoa siellä joten ostin yläkerrasta vain vissypullon ja menin ulos juomaan. Siellä meni loppupeleissä vain neljäsosa siitä mikä Planetissa meni.

Kaupasta päästyä suuntasimme isän ohjeiden mukaan Leicester Squarelle. Siellä olikin yleisötungos. Isää ja M:ää odotellessa pyörähdin uteliaisuuttani MnM´s Worldissa, ei olisi kannattanut, kaamea paikka. Siellä oli myytävänä vain erilaista MnM´s-krääsää ja siellä haisi sokeri. Tunkkainen, lämmin, makea haju. Äkkiä pois, haluan raitista ilmaa. Isän ja M:n tavoitettaessamme (onko se edes sana?) suuntasimme vähän rauhallisemmalle alueelle, Thamesia kohti. Siellä sijaitsi myös jonkun sairaanhoitajan patsas jonka Anu halusi nähdä. Kävelimme Trafalgar Squaren läpi, meh. Tää on nähty aika monessa turistioppaassa, ei paljoa säväytä. Siltaa pitkin Thamesin yli ja London Eyeta kohti. Sinne oli ihan hirveä ryysis, ei käyty. Samoilla nurkilla oli myös London Dungeon, kauhukierros joka käsittelee Lontoon veristä historiaa, jonka Anu olisi halunnut nähdä. Mutta koska kukaan muu kuin Anu ei halunnut sinne mennä ja mun reissun kauhumitta on jo lentämisen myötä täynnä niin ei menty. Anu totesi että voi katsoa sen kierrokse YouTubesta. Samassa rakennuksessa oli myös Shrek´s Adventure ja DreamWorks-kauppa ja ovista pilkottaa jätti-Hampaaton- ja Valkea-pehmoja <3 <3 <3 Käveltiin ohi 😀 Anun patsas oli aika hieno ja sijaitsi Lontoon sairaalan edustalla

Mutta nyt mua alkaa kyllä väsyttää tää kirjoittaminen ja telkkaristakin alkaa kohta Yksin Kotona Suomi, et tämä jää tältä osalta tähän ja jatkan kirjoittelua huomenna…

Valvomolla oli vuonna 2006 kesähitti ”Mikä Kesä?”. Sitä mäkin oon tänä kesänä miettiny: mikä Kesä? Eihän tämä oo nyt ollut mikään kesä. Tää on ollut pitkä kevät, +12-16 ja pilvistä. Missä on mun helteet?? En kaipaa muun Euroopan +35 megahelteitä, +27 olis ihan sopiva… Plääh. Syksy on oikein tervetullut tänä vuonna, silloin kuuluukin olla viileää. Tänä kesänä on myös toistunut joka vuoden kirous, huomaan vasta kesäkuun tienoilla et hei, tänä kesänä voisi tehdä muutakin kun töitä. Muistin laittaa kalenteriin ylös ensi vuodelle merkinnän ”varaa junat ja hotellit Helsinki Prideen”.

Mutta joo. Viime kesänä oli myös tarkoitus käydä lähikunnissa katsomassa millaisia paikkoja ne on. Homma kaatui heti ensin Kuhmoisiin. Sinne menee vain muutama linkku päivässä, siellä pitäisi yrittää käyttää 4 tuntia… I think Not. No, tänä kesänä kävin kuitenkin Kaipolassa ja Orivedellä. Kaipola oli jossain Jumalan selän takana ja Orivesi oli liian tiiviiksi tumpattu kylä, siellä ei kyllä viihtynyt. Löytyi sieltä sentään lemmikkiliike, sieltä löytyi tytöille uusi ruokakuppi. Mitäs muuta tässä on ollut…

Poistin Facebookin kännykästä ja lopetin Iltalehden lukemisen. Psykiatri kehotti/käski lopettamaan mua monta kertaa itsensä vertaamisen muihin ihmisiin. Se vertailu taisi alkaa jo 8-luokalla ku aloin huomaamaan miten erilainen olin luokkatovereihin verrattuna. Ja mitäs Facebookissa yleensä tehdään? Katsotaan mitä muut on tehnyt. Lisäksi siellä meni kamalasti aikaa. (Siinä veritulpassa oli tosin ainoa positiivinen puoli että läppärillä ja Tunnelissa roikkuminen loppui kertaheitolla.) Tosin väsyneenä tai tylsistyneenä mä huomaan vieläkin ajattelevani sillon tällöin et ”mitäköhän J / M / Työkaveri tekee nyt?” Ääh. Silloin pitää vain järkeillä ja miettiä et ” ei nyt mietitä sellaisia. Nyt on väsy, nyt ollaan vaan.”

Oon myös lopettanut herkkujen syömisen viikkoisin. Yläasteella mä kehitin itselleni sokeririippuvuuden joka jatkui viime kesään asti. Oli vain niin kätevää hakea lähikaupasta suklaapatukka koulun jälkeen ennenkuin linkku lähtisi… Noh, sitähän jatkui kunnes kävin viime jouluna isän luona puntarilla. JAIKS. 7 vuodessa, koko Jämsässä asumisen aikana, kiloja on kerennyt kertyä jo kahdeksan. Nyt pitää kyllä tehdä jotain. Töiden jälkeen on yleensä kamala väsymys, salilla käynti töiden jälkeen ei onnistu… jos mä käyn lauantaina salilla niin sitten illalla ei jaksa lähteä baariin… Jos nyt ensiaskeleena vähentäisi herkkujen napostelua.

Juu mut asiasta vähän pirteimpiin tunnelmiin, mä saan tässä kuussa uuden sohvan! Jämsästä ei löytynyt uutta Vuodesohva, paitsi yksi aivan ihana, mutta se olisi ollut liian iso tänne… Kävin siis yhtenä perjantaina J:n kanssa katsomassa mulle Jyväskylästä uutta Vuodesohva ja sellainen löytyikin Stemmasta. Kauppojen jälkeen käytiin vielä Videodivarissa, vaihtamassa euroja punniksi ja todella ankeassa Kotipizzassa syömässä, sitten takaisin Jämsä päin. Jessus ku olin ihan naatti kun pääsin kotiin. Ei kai tässä tällä erää muuta ole… Vähän väsyttää kännykällä naputella tätä tekstiä..

Allright eli viikkokirjoittelun aika! Nyt on sunnuntai ja ulkona tulee tihkua, yäk. Mutta mitens mulla on viikko mennyt…

Viime viikonloppuna kävin siskon kanssa Helsingissä katsomassa Avatar-teemaisen ”Toruk- The First Flight”-shown. Torstaina sisko tuli kylään. Töiden jälkeen pyörähdin kotona ja sitten olikin jo Anu ovella. Se jätti tavarat tänne ja sitten mentiin pizzalle. Pizzan jälkeen käytiin Anun ja J:n kanssa katsomassa Detective Pikachu. PASKAA. Muuten leffa olisi ollut ookoo, mutta kaikki leffassa nähtävät Pokemonit oltiin jo näytetty promomateriaaleissa. Ääh. Ainoastaan Slaking oli kiva yllätys. Leffan jälkeen höpistiin vähän aikaa Kinottaren pihassa ja suunnattiin kotiin, me kävellen ja J autolla takaisin Koskelle.

Seuraavana aamuna minä ja Anu suunnattiinkin jo junalla Helsinkiä kohti. Helsingissä tavattiin vielä yksi nainen joka osti multa ”Maagisen Suklaapuodin” osat 6-14. Kauppojen jälkeen tavarat säilytykseen ja sushille! Sieltä suunnattiin sitten kunnon turisti-fiiliksellä Kauppatoria ja Suomenlinnaa kohti. ”Wau miten hienon näköisiä taloja…”.

Kauppatorilla alettiin sitten etsiä lautan laituria ja lipunmyyntipistettä. Tai no ensin mä ostin muutamia postikortteja Uspenskin Katedraalista ja pussin Suomenlippu-cocktailtikkuja.. Sitten ostettiin lauttaliput ja lähdettiin Suomenlinnaa päin. Siellä oli tarkoitus pelata Pokemonia, mutta se oli niin uskomattoman kaunis paikka ettei siitä tullut yhtään mitään. Anu halusi käydä myös sotamuseossa. Kierreltiin Suomenlinnassa noin neljä tuntia (ja nähtiin samalla myös söpöjä seiloripoikia…) kunnes alkoi olla sen verran väsynyt olo että oli aika suunnata hotellia kohti. Lippis olisi kyllä ollut hyvä idea. Lonkero maistui hyvin paluulautalla.

Takaisin maissa olikin sitten ihan zombiolo. Käytiin keskustan S-marketissa hakemassa naposteltavaa (”miten me päästään sinne? Tuossa on Sokos, se on varmaan alakerrassa… Siis miten me sinne oikein mennään? Anu, nyt löytyi- ei helevetti Miks tää kauppakin on tämmöinen labyrintti….!”)… Onneksi sentään hotelliin oli 10 metrin matka. Hotellissa mä kävin tukanpesulle ja Anu selasi kännykkää. Harvoin on niin uupunut olo…

Seuraavana aamuna syötiin hotellissa aamiainen, pakattiin kamat, kirjauduttiin ulos ja jätettiin kamat rautatieasemalle säilöön. Käytiin ennen showta pari tuntia kiertelemässä Helsingin keskustassa. Käytiin Tokyokanissa, löydettiin vahingossa karkkikauppa ja Punavuori minne Morticia oli muuttanut. Sitten vielä kissakahvilaan ja Hartwall Areenaa päin… Show oli mahtava ja siitä olisi varmasti nauttinut vielä enemmän jos ei olisi väsyttänyt niin paljoa. Anu nautti ihan täysillä…

Shown jälkeen alettiin miettiä ruokapaikkaa, meillä oli vielä pari tuntia aikaa ennenkuin molempien junat lähtisi. Päädyttiin keskustan Social Burgeriin syömään. Tuleeko muillakin välillä eteen niin isoja ja muhkeita burgereita ettei tiedä miten ne söisi…? Söin burgerin mahdollisimman äkkiä loppuun ja sitten äkkiä servettiä käteen ja käsienpesulle……. Hieman nolotti.

Loppupäivästö en muista paljoa, oli tosi uupunut olo…

Noh, seuraavana (eli tämän viikon) maanantaina kävin töiden jälkeen vastentahtoisesti vaateostoksilla. Pakolliset vaateostokset (kevättalvi, kengät, farkut) ovat kamalia. T-paitoja ja sukkia on hauska shoppailla. Tarvitsin täksi kesäksi kesäkengät, farkut ja shortsit.

Tykkään housuista puhuttaessa napakasta kankaasta, vetoketjuista ja napeista. Niitä ei tunnu paljoa Jämsästä löytyvän… Kirpparit oli käyty jo läpi, Taikavakka, SPR ja Menneen Tuulahdus. Cittarin siis. Sieltä ”löytyi” legginsikangasta ja collagehousuja. Yäk. Lopulta löytyi stretch-farkkuja, näillä mennään. (Toki Vehkalasta olisi myös löytynyt farkkuja, mutta nyt oli vähän pakkotilanne). Ostin kahdet farkut (toiset vien korjausompelijalle lyhennettäväksi) ja kesäkengät. Mulla on kesäkenkien kanssa sellainen suhde, että käytän yhtä kenkäparia koko kesän. Toki välillä on jalassa myös ballerinat ja muuta kenkää, mutta esim. Töihin kävellessä ja Tampereen reissulla, on jalassa samat kengät. Tosin nuo kengät mitkä Ostin, vaikuttaa siltä et ne hajoaa kuukauden päästä… pitäiskö katsoa Emp:ltä tai Pahis Kauppahuoneelta toisia kenkiä…

Tiistai oli aivan karsea päivä. Mulla oli edessä lääkärikäynti, eli en saanut syödä mitään ennen klo 12. Olin töissä 6-11 ja sen jälkeen terveyskeskusta kohti, samoihin aikoihin alkoi myös päätä särkeä…

Lääkärissä olikin hirveä huojennus, kun loppupeleissä ei tarvinnutkaan tehdä vatsan tähystystä. Toisaalta lääkäri myös sanoi, että testeissä mulla oltiin todettu jonkin s-proteiinin puutos ja ihmisillä joilla se on, on yli 10-kertainen riski sairastua veritulppaan kuin muilla ihmisillä. Hui! Ei ihme että meni jalka jumiin o_o. Sain lääkärissä reseptiuusinnan verenohennuslääkkeeseen ja kaupan kautta kotiin.

Kotona ei olo sitten helpottanutkaan. Vatsa tyhjä, päätä särkee aivan kamalasti ja väsyttää, ruuassa menee ainakin tunti… Otin jogurtin ja Buranan ja menin tunniksi sänkyyn. Olo helpotti hieman. Kun ruoka (kanaa ja ranskalaisia) oli valmis, tyhjä vatsa pisti vielä sen verran vastaan että uskalsin syödä annoksesta vain puolet ja menin takaisin sänkyyn makaamaan. Söin iltapalaksi loput ruuasta.

Keskiviikko-aamuna päätä särki töihin lähtiessä vielä vähän. Töiden jälkeen tulin kotiin, tiskasin, siivoilin tyttöjen häkin ympäristöä ja lähdin pyörällä matkakeskusta päin pelaamaan Jämsän muiden PoGo-pelaajien kanssa. Pelien jälkeen oli kamalan väsynyt olo eikä tehnyt mieli eilisen ruokaa. Hain K-marketista salaattia…

Torstai oli illan puolesta hirveä. Söin loppuun kanan ja ranskalaiset, mutta ähky-euforian sijaan iskikin kamala turvotus ja Morkkis. Olisi tehnyt mieli mennä puhumaan wc-ankalle Norjaa ja lähteä sen jälkeen salille rehkimään. Odotin vain että olo hellittäisi ja pääsisi nukkumaan…

Perjantai oli kunnon multitaskauspäivä! Töiden jälkeen hain leipomonmyymälästä pari naposteluleipiä, suuntasin Cittariin hakemaan leivinpaperia ja hehkulamppuja (paperi loppui toissa viikolla ja keittiöstä meni maanantaina lamppu), siitä Jyskiin hakemaan kolme kappaletta pimennysverhot ja sitten vielä pyörällä Burger Kingiin hakemaan juustoburgeria. Loppupäivä pyhitettiin lepopäiväksi.

Lauantai olikin sitten toden teolla lepopäivä… Ulkona nimittäin tuli vettä. Yäk. Siivoilin ja katselin Game of Thronesia (2. Kausi. Ja nyt kukaan ei spoilaa 8-kautta!!!). Yhden maissa kävin kaupassa hakemassa ainesosia kanakeittoon ja suklaata. On varmaan menkat tulossa kun hirveä suklaan, romantiikan ja läheisyyden nälkä. Voisiko tänne Suomeenkin rantautua joku gigolo-palvelu? Parikymppiä per tunti ja pääsisi komean miehen kainaloon pötköttelemään, kyllä kelpaisi. Kaupan jälkeen tein kanakeittoa ja katsoin Titanicin. Sen jälkeen telkkarista tuli Vaiana ja puolivälissä kävin suihkussa. Suihkun ja Vaianan jälkeen vähän naposteluleipiä, kokista ja Rillit Huurussa, sitten puhtaisiin lakanoihin nukkumaan… Ai että.

Sunnuntaina mä olen nyt vaihtanut nuo pimennysverhot. Ei tänään ole muuta paljon keksinyt. Tein tytöille herkkulautasen.

Olipas kiireinen viikko. Tiistaina kävin Aito-luontaistuotekaupassa kysymässä onko siellä helokkiöljyä Annalle, jolta lähtee valkoisena marsuna ihan kamalasti karvaa. Ei löytynyt kuin kapseleina. Keskiviikkona kävin apteekissa hakemassa lisää verenohennuslääkettä (resepti loppuu parin viikon päästä) ja kysymässä onko siellä helokkiöljyä. Ei löytynyt. Perjantaina oli vuorossa Jämsän viimeinen paikka mistä sitä olisi voinut löytyä. Ei sielläkään. Noh, ei voi mitään.

Alkuviikosta en muista paljoa (äitienpäivärumba töissä ja iltavuoroa) mutta torstaina isä tuli kylään. Isällä oli työkokous perjantaina Vääskyssä ja oltiin puhuttu siitä et ku isä menee tästä autolla ohi ja mulla on iltavuoro, ni se vois hakea mun marsumatot Jämsänkosken pesulasta ja tulla pyörähtään mun luona. Ajankohdasta ei tosin ollut mitään puhetta…

Mulla soi siis herätyskello torstaina klo 9.00, käyn keittiössä syömässä vatsansuojalääkkeen (mulla lääkärissä todettiin pieni ärtymä vatsassa ja siihen määrättiin vatsansuojalääkettä) ja takaisin sänkyyn. 9.10 isä soittaa et ”hain matot just, kahvinkeitin päälle, oon siellä 10 minuutissa.” Ooookei. Eli ylös, tukisukkaa jalkaan ja kahvinkeitin päälle. Isä tuli pyörähtään täällä tunnin verran ja lähti Vääksyä kohti. Mä aloin syömään siinä omaa aamupalaa ja lukemaan Harry Potteria ja Kuoleman Varjeluksia.

Perjantaina töiden jälkeen kävin kaupassa hakemassa viikonlopuksi ruokaa. Viikon syötävät on ollu aika makaronipainoitteisia joten nyt tekee mieli perjantaihemmottelua (tuoreita mansikoita) ja lauantaiksi kalakeittoa tuoreesta kalasta. Kaupan kassalla mun kortti ei toiminut. Koetin pariin otteeseen mutta ei onnistunut, maksoin ostokset käteisellä. Kotona nettipankista katoin et mun kortti oli kuin olikin toiminut, kortilta oli mennyt maksu kahdesti mutta sitä ei kassalla näkynyt. Huomenna Citymarkettiin selvittelemään tilannetta… Kaupasta lähtiessä alkoi sataa, talutin pyörän kiltisti kotiin. Yäk, en tykkää olla ulkona kun sataa.

Kotona purin ostokset ja aloin siivoamaan. Äitienpäiväkiireiden loputtua tuumasin että jos nyt olisi vuorossa pieni hemmotteluilta (=vaihdoin lakanat ja pyyhkeet). Illalla kuorin kasvot ja laitoin kasvohoidon vaikuttamaan, tukanpesun jälkeen tein popcornia kattilassa (liikaa jyviä kattilassa, ei oikein onnistunu) ja katoin tv-ensi-illassa Veljeni Vartijan. Cheek on edelleen mulkku… Ja sitten puhtaalla tukalla nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ilman että aamulla on herätystä soimassa <3

Lauantaina sitten heräsin kymmeneltä, keitin aamupuuron ja katsoin Harry Potterin ja Kuoleman Varjelukset, osa 1 (miksi se leffa on väritykseltään yhtä tumma kuin Puoliverinen Prinssi? Ei näy mitään kuin kaksi puhuvaa hahmoa ja välillä sauvasta purkautuu loitsu ulos.). Kello 13 leffa oli vieläkin kesken joten päätin keskeyttää siltä kerralta, laittaa vaatteet päälle ja alkaa hoitamaan kämppää kuntoon. 14 maissa iski ilmastonmuutos-ahdistus joten lähdin ulos. Keskustassa hain hetken mielijohteesta olohuoneen pöydälle pikkuisen orvokin, se olikin tosi söpö eikä maksanut kuin euron! Kävin tunnin kävelemässä ja ahdistus oli helpottanut, mutta edelleen väsytti joten päätin suksia sohvalle pötköttämään. Ei tämä päivä tästä enää parane jos mieliala on tällainen.

Illalla kävin katsastamassa millainen Jämsän uusi baari, Winski on. NOPE. Yökerhotila vaikuttaa mun silmiin edelleenkin siltä, kuin joku olisi pistänyt sen baarin hydrauliikka-pressiin ja puristanut sitä kasaan. Gaah, siellä tulee klaustrofobinen olo. Pubipuoli ei ollut sen parempi. Edelleen epämukavat tuolit, mutta sinne oli tullut uutena unisex-vessat. Ei siinä mitään, MUTTA vessa oli kooltaan vaan kaksi koppia, ja molemmat oli sekä ylhäältä että alhaalta avonaisia. Ei puhettakaan yksityisyydestä, siellä iskisi hirveä ahdistus siitä että kurkkiiko joku ylhäältä tai alhaalta sinne koppiin. NOPE. Join kokiksen ja lähdin kotiin…

Sunnuntai olikin jo parempi päivä. Rekisteröin tällä viikolla saapuneet kortit, 20 kappaletta. 20 korttia yhden viikon aikana! Normaalisti saan yhdellä viikolla ehkä kolme korttia. Päivällä siivosin mun blu-ray-hyllyn, mitkä leffat oon kattonut ehkä kerran, mitkä saa mennä. Logan, Suicide Squad, Rogue One- A Star Wars Story ja The Last Jedi (laittakaa fb tai puhelimen kautta viestiä jos joku näistä kiinnostaa). Päivällä katsoin telkusta Australian Rajalla ja neljän maissa lähdin pokeilemaan ulos (pelaamista tosin pitäisi ehkä siinä vaiheessa rajoittaa, kun näkee kadulla haaleanvihreän Nissan Micran ja ensimmäinen ajatus on ”Shiny Micra”…) ja katsomaan Endgamen toiseen kertaan. Leffa oli edelleen mahtava, tosin tällä kertaa ei ollu naamalla samalaista riemun virnettä kuin ensimmäisellä kerralla 😀 Rocket oli edelleen suloinen (mä oon vähän liian eläinrakas. En kuitenkaan niin eläinrakas etten söisi lihaa. Pihviä, nam….) ja R.I.P. Captain American parta. Parrat on hot. (Paitsi Thorin, joka on varmaan täynnä sipsinmuruja… Yäk)

Leffan jälkeen kävin kävelemässä puoli tuntia ja hakemassa tytöille ulkoa koivunoksan jossa oli pieniä lehtiä. Kotiin tultuani vaihdoin kotivaatteisiin ja soitin äidille, koska oli äitienpäivä. Juteltiin tunnin verran ja aloin syömään sen jälkeen iltapalaa.

Mutta nyt kello alkaa olla sen verran et mä alan laittaan tästä kamoja kuntoon ja suuntaan Matkakeskukselle lukemaan Animelehteä ennen töihin lähtöä.

Alright eli toukokuun alkua pukkaa…

En mä ny oikee tiiä mitä näistä viikoista kirjottelis. Kesän leffakausi käynnistyi toissa viikolla Avengers- Endgamella ja VITTU MIKÄ LEFFA 8DDDD Steve sanoi viimeinkin sanat ”Avengers: Assemble”, oli Mjörnirin arvoinen ja sai vihdoin ja viimein onnellisen loppunsa Peggyn kanssa <3 Leffan jälkeisenä viikkona oli vähän tyhjä fiilis, entäs nyt? Noh, keksii täs jotain. Eilen kävin J:n kans katsomas Tolkienin ja ensi viikolla on Detective Pikachun vuoro! Jos leffas näkyy Umbreon tai Vaporeon mä kirkaisen leffateatteris ääneen.

Nyt on kyl vähän väsy ku on ollu koko päivän Tampereella. Se korealainen vaihto-oppilas on viimeistä viikkoa Suomessa ja lentää ensi viikon perjantaina takaisin kotiin. Se tuli äidin kanssa käymään Tampereen Muumimuseossa ja mä kävin samalla reissulla siel kans. Museo keskittyi lähinnä Muumikirjoihin joita en ollu lukenu, mutta käytiinpä sekin katsastamassa. Käytiin vielä jossain buffetissa syömässä ja sitten takaisin Jämsää ja Oulua päin.

Tätä blogia on vähän vaikea kirjoittaa nyt lattialla makoillessa ja läppäri vatsan päällä…

Black and White laittoi myös ovensa kiinni ja se harmitti ihan kamalasti. Just silloin ku Jämsään tulee toinenkin baari ettei Bläkkäri ole niin täynnä että siellä ahditaa olla ni Black laittaa ovet kiinni. Nyt pitää pohtia totutteleeko Vinskaan vai jääkö vaan kotiin.

Noh, tuli kirjoiteltua edes vähän. Nyt kun on lepäillyt vähän aikaa niin voisi mennä tekemään kasvislasagnea töihin evääksi.

No niin, sunnuntai eli viikkokirjoittelun aika! Lasagne on uunissa ja Game of Thronesin musiikit soi YouTubesta, eli mitäs mulle tällä viikolla on kuulunut…

Voi Jeesus että on ollut pienellä ihmisellä väsymys päällä. Mun jalka ei tykkää paljoa sohvalla olemisesta, joten oon tehnyt tuohon lattialle pikku pötköttelypaikan. Siitä näkeekin hyvin miten paljon lattialla on ollut pölyä pyörimässä… Töissä on mennyt hyvin. Keskiviikkona kävin hakemassa Filin pienen uurnan Jämsän pieneläinklinikalta.

Viikonloppuna siivottiin. Täällä mun kämpässä ei olla siivottu varmaan yli kuukauteen, joten pölyä on! Varsinkin sängyn alla. Lauantaina tuli tehtyä kaikenlaista… Konmaritin mun kirjahyllyn, poistin ne mitkä ei tuottanu enää iloa vai mikä se periaate oli… Luutusin lattiat ja heitin vihdoin mun New Rock-bootsit roskiin joista mä oon jo varmaan pari vuotta miettinyt että heitänkö nämä roskiin vai myynkö pois. Heitin kuitenkin roskiin, koska ne oli mennyt jo aika huonokuntoisiksi, nahka oli vääntynyt jne. Pääsiäiskortteja tuli kirjoiteltua myös. Yhden maissa lähdin kirpputorikierrokselle etsimään kesäfarkkuja ja terveellisempiä keittokirjoja.

Veritulpan myötä on alkanut kiinnostaa enemmän mitä pistän suuhuni. En mä vielä kasvissyöjäksi ala (koska vegeprotskut on pahoja.) mutta yritän lisätä ruokavalioon kasviksia ja korvata herkut terveellisimmillä vaihtoehdoilla esim. vissyillä, Eilen ostin iltasnackseiksi linssi-juustonaksuja. Ne oli tosi hyviä!

No, sortseja tai keittokirjoja ei löytynyt. Paitsi tosi hieno huivi jonka unohdin ostaa. Takaisin kauppaan huomenna… Kaupasta pizza- ja lasagneainekset ja kotiin. Kotona väsytti joten pötkötin lattialla vähän aikaa ennen kuin aloin leipomaan pizzaa ja katsomaan Harry Potteria, koska kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, Lontoo kutsuu!

Viimeisellä saikkuviikolla isä kysyi multa ja siskolta, haluttaisiinko me käydä jossain. Jaa leffassa vai kotimaan keikalla, selvennätkö vähän? Ai ulkomailla? Joo! Ensin Auschwitzsiin, sitten holokausti-museoon, Pariisin Katakombeihin ja sitten vielä lopuksi Amsterdamin coffee shoppiin kokeilemaan niitä erikoisia brownieita… Mutta koska isäni lähestyy eläkeikää ja kaiken lisäksi ajoi autoa kysymyksen esittäessään enkä halunnut että hän saa vastauksestani minkään sortin kohtausta ja ajaa vahingossa ojaan tms. en sanonut mitään, vastasin et mietittäisiin siskon kanssa myöhemmin illalla minne haluttaisiin.

Myöhemmin illalla sit mietittiin. Onko Pariisissa mitään? Entä Roomassa? Siellä on ainakin Colosseum… Sitten siirryttiin mietinnässä siihen, missä minä ja sisko luultavast i innostuttaisiin eniten. Mistä löytyy meille sekä nähtävää että shoppailtavaa? Tultiin siihen lopputulokseen että vastaus on Lontoo. Siellä on Forbitten Planet (3 kerrosta täynnä videopeli- ja elokuva-oheistuotteita), Harry Potter-studiokierros, sisko haluaa London Dungeoniin (MINÄ EN…!), siellä on hieman enemmän goottikauppoja kuin Suomessa, sieltä löytyy jopa liukuhihna-sushipaikka! Laitoin isälle viestiä illalla ja homma on selvä, me lähdetään reissuun! Ajankohta on tosin vielä ihan auki.

La-iltana pesin vielä tukan ja katsoin Pacific Rimin. Sunnuntaina, eli tänään, oon laittanut kaapissa useita vuosia pyörineitä kamoja myyntiin tori.fi. Tänään on myös ollut pyykkipäivä.

Ei kai tässä enää mitään muuta ollut…

Noni. Saikku oli, saikku meni, saikku loppui ja taas töihin.

Loppupeleissä olin saikulla yhteensä puolitoista kuukautta. Niistä ensimmäiset neljä viikkoa olin äidin luona ja loput kaksi siskon luona. Neljännen saikkuviikon lopussa mun piti pyörähtää Jämsässä verikokeissa, sellainen parin päivän reissu. Pyysin J:tä käyttämään mua Jämsänkosken pesulassa viemässä molemmat marsumatot pesuun ja käymään kaupassa. En mä oikeen muuta täällä tehnytkään…

Jämsäpyörähdyksen jälkeen menin siskon luo loppusaikuksi, koska äidin luokse oli tulossa korealainen vaihto-oppilas kuudeksi viikoksi kylään. Tapasin hänet muutaman kerran ja näytin hänelle Ainolan Puistoa ja Oulun torinrantaa. Siskon luona aika sujui aika leppoisasti, jalkaa piti alkaa jo kuntouttamaan niin tuli käveltyä lähikaupassa, kirjastossa matkaoppaita selaamassa (London Calling!) ja Oulun keskustassa vaalikopeilla kahvia pummi- öö siis tietenkin vaaleista kiinnostunut olin… Kävin myös katsomassa Captain Marvelin ja Uinu, uinu lemmikkini.

Viimeisellä saikkuviikolla kävelin jo paljon enemmän. Kävin mm. äidin kanssa Palje-kirppiksellä. Lauantaina kävin tosiaan näyttämässä vaihto-oppilaalle Ainolan Puistoa ja Torinrantaa, sieltä löytyi lappikaupasta porosipsejä. Ostin yhden pussin hänelle että hänkin saisi maistaa ja hänhän tykkäsi 😀 torikierroksen jälkeen vaihtari lähti kouluun ja minä ja sisko kokeilemaan VR-Pelejä. Siskolla sujui tanssipeli hyvin, mulla meni lohikäärmeekoulutuspeli ihan nauruksi. Pelaamisen jälkeen käytiin vielä kiinalaisessa ja Asia Market Oulussa, sen jälkeen olikin jo niin väsy että halusin äidin sohvalle makaamaan ja Netflixiä katsomaan. Illlalla pakkailin kamoja ja kävin katsomassa Uinu, uinu lemmikkini.

Sunnuntaina olikin jo aika suunnata takaisin Jämsää päin. Jostain syystä kotiinpaluu jännitti suurinpiirtein yhtä paljon kuin Jämsään muuttaminen 😀 jännitti miten arki alkaisi tällä jalalla taas surraamaan. Hyvin on lähteny, Jalat on ollu tosin väsyneet mutta se kuuluu asiaan

Kirjoittelen lisää sunnuntaina, nyt suihkuun ennen Eduskuntavaalitenttiä jossa on aiheena työllistyminen jonka hallitus on onnistunut sössimään täysin…

Alright, eli sairaalasta pääsin siis kotiin maanantaina ja sairaalareissun lopputulos on tällainen: Kelialiaepäilyt oli aiheettomia, mulla ei ole keliakiaa, ja jalan laskimoveritulppa johtui e-pillereistä, jotka keskeytettiin heti kun pääsin sairaalaan. Jalka on edelleen turvonnut, sitä hoidetaan koko jalan kiristyssiteellä ja lepäämisellä. Toimii tosi hyvin, viime yönä näin unta että olin hiihtämässä…

Sairaalasta päästessäni pyysin sairaanhoitajaa laittamaan jalkaan kiristyssiteen hyvin, koska sen pitäisi kestää ainakin kaksi päivää. Mulle soitettiin Kelataksi viemään mut takaisin Jämsään. Jämsässä piipahdin apteekissa hakemassa lääkärin määräämät verenohennuslääkkeet ja jalka ei pitänyt tästä reissusta ollenkaan. Makasin kotona sängyllä takki päällä puoli tuntia ennenkuin jalka oli toipunut sen verran että voisin alkaa purkamaan kamppeitani.

Tiistai meni kotona lepäillessä ja pakkaillessa kamppeita Oulua varten. Mun jalkaan pitää aamuisin laittaa kiristysside joka otetaan yön ajaksi pois, se ei onnistu yksin, menen siis äidin luo saikun ajaksi. Elsa oli mennyt äidin mukana Ouluun jo sunnuntaina, koska ei olisi ollut reilua jättää sitä ihan yksin pariksi viikoksi. Elsa kaipasi kipeästi marsujen seuraa. Noh, kerron Elsasta myöhemmin lisää…

Tiistai-iltana lähdin siis yöjunalla Oulua kohti. Soitin taksin viemään mut juna-asemalle ja oli ihan kivaa istua ulkona 20 min junaa odotellen, kun viimeksi kävi ulkona yli viikko sitten. Junassa piti kävellä 4 junavaunua omalle paikalle, se oli jalalle aika tuskaa. Samoin junalta itse rautatieasemalle kävely, siellä oli tunnin odottelu. Hain R-kioskilta iltapalaa junassa syötäväksi jatkojunaa odotellessani, mulla oli puoli tuntia aikaa. Otin tuoremyslipuuron ja pillimehun, kun on jalasta löydetty 15 cm tukkeutunutta verisuonta ei tee mieli kolmioleivän tai pasteijan kaltaisia tyhjiä kaloreita. Juna-asemalta itse junaan kävely oli aivan kauheaa, mun piti kävellä ensin asemalta laiturille ja siitä vielä 6 junavaunua omalle makuuhyttipaikalle… Söin junassa myslisotkun ja aloin ”nukkumaan”, juna tärisi ja heilui paljon… Oulussa olin 4.30 aamulla, otin taksin viemään mut äidille.

Keskiviikko oli pelkästään lepopäivä. Tai no, koko loppuviikko oli lepopäivää… Viikko meni Netflixiä katsellessa ja Nälkäpeli-trilogiaa lukien. Niin ja äidin t-paitoja pöllien. Mun oma yöpaita oli hiestä märkä ja haiseva jo toisena yönä, mikä tuli täytenä yllätyksenä, miten paljon mä yön ja päivän aikana hikoilen… Aamut on lähtenyt liikkeelle sillä, et keitän aamukahvit ja teen leipää, menen uudelleen olohuoneen vuodesohvalle pötköttelemään peiton alle ja laitan Netflixistä jakson Gothamia pyörimään. Siihen sarjaan jää kyllä koukkuun.

Se sarja on ”Batman ilman Batmania naamioituna poliisisarjaksi”. Siinä kaikki tunnetut Batman-hahmot (Pingviini, Catwoman, tietenkin itse Bruce Wayne, Arvuuttaja ja sarjan paras hahmo: Jokeri) aloittaa sarjassa ihan normaaleina ihmisinä: pikkurikollisina, poliiseina, orpoina, ja sarjan edetessä ne alkaa pikkuhiljaa muovautumaan Batmanista tutuiksi hahmoiksi. Sarjan keskiössä toimii alussa Gotham Cityn poliisilaitos.

Noh. Jalan kanssa on ollut hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä innostuu miten hyvin jalka on alkanut parantua ja kävelee enemmän, siitä seuraa huono päivä milloin jalka ei ole ollenkaan tyytyväinen. Lauantaina kävi isä ja sisko kylässä, syötiin pizzaa, juteltiin ja isä näytti lomakuvia Balilta mistä oli palannut muutama päivä aikaisemmin. Jalka ei tykännyt etukenossa istumisesta joten se oli aika vihainen loppupäivän ja sunnuntain…

Ai niin ja Elsasta. Elsalle on tosiaankin tulossa parin viikon kuluttua uusi kaveri, Anna (se onkin kunnon kilon painoinen possu…). Äidin kanssa juteltiin Tampereella, että kun sillä on kotona jo entuudestaan neljä marsua ja se oli palaamassa takaisin Ouluun, että olisi hyvä jos se ottais Elsan mukaansa. Elsa oli ollut jo silloin kuukauden yksin ja olisi ollut todella ilkeää antaa sen olla yksin Jämsässä mun saikun ajan, et  J tois ruokaa kerran päivässä ja muuten se raukka joutuisi olemaan yksin. No, äiti otti Elsan mukaansa mutta siitä seurasi hieman lisää pulmia: Elsa on lauman nuorin joten muut pomottaa sitä, Elsa ei ole ikinä ollut ennen laumassa ja pelkää. Koko laumassa on vaan yksi joka ei kiusaa sitä, Romeo, mutta sekin on varmaan kaverustunut sen kanssa vaan sen takia et se on lauman ainoa tyttö joka ei oo antanu sille vielä pakkeja… No, Elsalla ei ole nyt ollut pariin viikkoon ruokahalua kun on ollut liikaa muuttujia: Ensin mä oon ollut viikon poissa ja nyt se joutui outoon paikkaan missä muut kiusaa. Äiti on joutunut tukiruokkimaan sitä muutaman päivän ku sillä on paino laskenut. Elsa on nyt eristettynä muista marsuista, se kyllä kuulee muut marsut mutta ei näe niitä. Nyt sillä on onneksi alkanut ruoka taas maistua.

Että näin on mennyt saikkuviikko numero yksi. Tänään on maanantai ja saikkuviikko numero kaksi lähti liikkeelle.

No niin. Eli tosiaankin, viime viikolla jouduin sairaalaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tai no, mulla on hyvin hämäriä mielikuvia, et multa olis lapsena leikattu jotain (kitarisat, ehkä?) mut tää oli mun ensimmäinen, ”kunnon” sairaalareissu. Mutta aloitetaanpas alusta…

Ystävänpäivän jälkeisenä perjantaina lähdin kauppaan, kun mun jalkaa alkoi yhtäkkiä särkeä. Koko vasenta jalkaa. Mietin, että siinä on varmaan vain jokin lihas kipeänä, lepuutan jalkaa sitten kotona… Kauppareissulla jouduin pysähtymään 10 metrin välein. Kävin äkkiä K-marketissa hakemassa viikonlopun ruuat ja tulin taksilla kotiin. Olisikin silloin jo huomannut käydä työterveydessä…

No, koska luulin, että kyseessä on vain joku lihasvenähdys, sinnittelin viikonlopun yli kauttaaltaan turvonneella ja kipeällä jalalla. Koko jalka oli siis turvonnut nivusista nilkkaan. Välillä pyysin J:tä hakemaan kaupasta ruokaa ja kylmägeeliä. Yöt olivat aivan kamalia, jalka ei ollut tyytyväinen mihinkään asentoon. Käännyin vasemmalle kyljelle, jalka huusi hoosiannaa 5 minuutin päästä. Käännyin oikealle kyljelle, 5 min päästä jalka oli jopa vihaisempi kuin Nasse-setä. Karsea viikonloppu, aivan hirveä.

Maanantaina melkein huokaisin helpotuksesta kun sain ajan 13.50 Jämsän työterveyteen. Nyt saan lääkettä! Ajan koittaessa en aavistanut yhtään mitä olisi edessä, joten pakkasin mukaan vain kännykän, kotiavaimet, lompakon ja päälläni olevat vaatteet. Lääkärin ilme oli hyvin mielenkiintoinen nilkuttaessani täysin turvonneella jalallani tutkimushuoneeseen ja tunnin sisällä olinkin jo Kelan maksamassa taksissa matkalla kohti TAYSia.. Ohoh. Toistaiseksi diagnoosina oli reidessa korkealla oleva laskimoveritulppa.

Tampereella ei tarvinnut enää nilkuttaa vaan pääsin pyörätuoliin odottamaan aikaa ultraääneen, mutta vaikka kello olikin jo lähempänä viittä, ei päivä ollut läheskään vielä ohi… Ensiapupolilla oli aivan järkyttävä ruuhka, ennen minua oli ainakin 100 ihmistä. Hoitaja juttelikin kanssani, että saattaisi mennä jopa iltakymmeneen ennenkuin minua päästäisiin hoitamaan. Noh, mikäs kiire tässä, minä odotan. Klo 19 minut kuitenkin jo kutsuttiinkin ultraääneen. Lääkäri ultrasi jalkaani ja vähän ajan kuluttua saapuikin lääkäri joka kiskoi minulle sairaalanhousut jalkaan, auttoi minut sairaalasänkyyn ja vei minut ensiapupolin vuodeosastolle. Okei…

Siellä minusta otettiin kaikki mahdolliset kokeet… Sydänfilmit ja verikokeet nyt ainakin. Siellä menikin koko ilta. Makoilin sängyssä ja odottelin milloin pääsisin rauhallisempaan huoneeseen… Siellä oli aivan kamala häly. Viereiseen sänkyyn tuotiin eri aikoihin kaksi lähes hysteeristä mielenterveyspotilasta, minulle tuli hirveän paha mieli heidän puolestaan. Yhdessä vaiheessa yötä huomasin verhojen takaa pilkottavan paholaisen: KELLON. Kello tulee 01.30… Kello tulee 01.35… Kello tulee 01.45… Aaargh! Lopulta pääsin 02.30 ”omalle” osastolle, sisätautien päivystysklinikalle. Siellä oli mukavan rauhallista… Kunnes huonetoverini alkoi kuorsata. Das Fantastisch. Sain yön aikana nukuttua tasan yhden tunnin, 05-06.

Tiistaiaamu alkoi verikokeilla, verenpaineen ja kuumeen mittauksella. Nämä olivat sairaalan aamurutiinit. Kymmenen maissa äiti tuli yöjunalla Oulusta tuekseni. Yhdentoista maissa lääkärit tulivat, en muista tarkalleen mitä he sanoivat, puhuivat jotain veritulpasta ja liotushoidosta. Kahdentoista maissa he tulivat sanomaan että minulla on myös anemia. Naisen hemoglobiini on normaalisti 125, mulla oli 83… Yhden maissa mua lähdettiin viemään veritulpan liotushoitoon. Mut kerettiin just kipata siihen hoitopöydälle, kun sekunnin kuluttua lääkäri soitti ja sanoi ettei mulle voida tehdäkään liotushoitoa, kun mulla on anemia. Ja eikun takas osastolle! Kahden maissa mulle tuotiin pussillinen kokista muistuttavaa rautaliuosta joka menisi suoraan suoneen, jotta saataisiin anemia hoidettua. Tiistaista ei olekaan muita muistikuvia…

Keskiviikkona mulla oli edelleen rautalioksesta huolimatta anemia, joten lääkärit epäilivät et mulla on jossain suolistossa vuoto, et rauta ei pääse imeytymään. Mulla epäiltiin oireetonta keliakiaa ja määrättiin nielun ja vatsan SEKÄ paksusuolen tähystys. Niihin valmistautuminen oli inhottavaa, mutta itse tutkimukset olivat aivan järkyttäviä…

Nielun tähystyksessä pahin osa olisi kuulemma kun putki menee kurkusta alas, mutta sitten helpottaisi. Väärin! Mulla oli koko tutkimuksen ajan sätkimistä ja kakomisrefleksiä, aivan hirveää. Onneksi tutkimus oli nopeasti ohitse…

MUTTA SE PAKSUSUOLEN TÄHYSTYS. Mä en ole ikinä ennen oikeasti huutanut tuskasta. Mulle sanottiin että se olisi vain inhottavan tuntuista, mutta kamalaan kipuun en ollut osannut varautua. Tutkimuksen aikana mun suoleen puhallettiin ilmaa, että näkisi tarkemmin, mutta musta tuntui kuin ne puhaltaisi ilmaa koko vartalon läpi aina keuhkoihin asti. Yäk. Aivan kaameaa. Tutkimus kesti tunnin ja luojan kiitos uusintatutkimusta ei ole luvassa ainakaan lähivuosina…

Ai niin, tämä itse jalka… Päivisin tähän laitettiin kiristysside, joka helpottaisi turvotusta ja yön ajaksi sain koroketyynyn, jonka päällä saisin lepuuttaa jalkaani. Turvotus on laskenut hyvin, mutta vielä kiristyssidettä tarvitsee. Iltana ennen suolentähystystä sain tipan kautta kaksi pussia verta, joiden kautta saisin rautaa ja turvotusta laskevia punasoluja.

Viikonloppu nyt meni miten meni. Silloin siellä ei tapahtu yhtään mitään, joten pötköttelin ja lueskelin kirjoja.

Maanantaina sain todella hyviä uutisia, veritulppa on alkanut pienentyä ja turvotus laskea joten pääsisin kotiin!

Mutta nyt alkaa väsymys painaa ja haluan suihkuun, joten kirjoittelen lisää huomenna.