Alright, eli nyt on vuorossa Lontoon reissusta kirjoittelu! Olihan se kyllä reissu, siellä ymmärsi kyllä hyvin miksi Lontoo on niin megasuosittu matkakohde. En tiedä miten sitä sanoin kuvailisi, se pitää kokea.
Mutta joo, aloitetaans… Lontoon reissua edeltävät viikot meni syysflunssaa väistellessä ja vitamiineja tankatessa, töissä oli flunssakierre menossa… Reissuviikolla jännitin niin etten saanut ilman melatoniinia (apteekista saa lyhentämään nukahtamisaikaa.) unta 😀 Torstaina kirjoitin muistilistaa valmiiksi, mikä menee minnekin, ja kävin tukanpesulla.
Perjantaina herätyskello soi klo 9, nousin ylös, keittelin aamupuuroa ja luin Stephen Kingin ”Ruususen Unta”. Aamupalan jälkeen alkoi pakkaus. Yhdentoista maissa hermostutti niin että kuuntelin rauhoittuakseni Nightwishin ”Endless Forms Most Beautiful”-levyn, eipä se paljoa auttanut. Laitoin tytöille viikonloppueväät valmiiksi, sulatin pakkasesta leipäviipaleen, kaadoin lasiin appelsiinimehua ja istuin katsomaan Avengers- Endgamea. Jos vitamiinitankkaus rauhoittaisi. Kyllä se vähän auttoi…
Puoli kahden maissa tein viimeisiä tarkastuksia että kaikki on valmiina Lontoota varten ja lähdin juna-asemalle päin. Junaan olin ottanut Ruususen luettavaksi mutta en pystynyt keskittymään 😀 10 min ennen Tampereelle saapumista suuntasin ravintolavaunuun syömään. Fiksu päätös, Tampereelta tuli junaan ihan hirveä määrä porukkaa. Helsingin Lentokentällä olin 2 ja puoli tuntia ennen lennon lähtöä. Pyörin ympäriinsä ja istuin tyhjällä portilla katselemassa kun lentokoneet nousivat 10 minuutin välein taivaalle. Tunti ennen lennon lähtöä loppureissuporukka, isä, Anu ja M saapui Oulun lennolta Helsinki-Vantaalle ja sitten lähtöportille päin.
Lento ei nyt ollut kyllä kovin kiva. ”Miks me noustaan vielä? Eiks me nousta just pilvien yläpuolelle? Miks me ollaan näin korkeella pilvien yläpuolella? Me ollaan nyt 10 ja puolen kilometrin korkeudessa, tän koneen maksimikorkeus on 11.9 km, entä jos me noustaan sen tason yläpuolelle, jäätyykö koneen moottorit?” Isää ei käynyt kateeksi mun panikoidessa siinä vieressä, puhumattakaan siitä että sain hermoromahduksen aina kun oli pientäkään turbulenssia 😀 Anu oli mun oikeella puolella ja M meidän takana. (Mä käytän muista kuin perheenjäsenistä pelkkiä etukirjaimia, koska en tiedä haluaako ne tulla nimeltä mainituiksi tässä blogissa). Lennon puolivälissä sain lonkeron tyhjään vatsaan ja huh ku rentoutti! Loppuvaiheen lentoa suhtauduin lentoon kuin omituiseen junamatkaan. Yllättäen kaikki lentopelko katosi kun Britannian rannikkoa alkoi näkymään horisontissa…
Heathrow´n lentokentälle päästäessä oli suuntana Ealingiin vievä juna. Olin vielä ihan tinttaraa (tillin tallin) joten junamatkasta ei ole muistikuvia. Ealingin keskusta oli kyllä täynnä kuhinaa. Parasta kävelyssä hotellille oli nähdä kaikki ne liikkeet mitkä oli mainittu Himoshoppaaja-kirjoissa: Next, Monsoon, Pret a Magner! Näin jopa Tescon muovikassin yhdellä naisella 😀 ennen hotellia käytiin iltapalalla McDonaldsissa. Itse hotelli oli isältä kyllä nappivalinta! Hotelli näytti perus hotellilta, mutta sinne tänne oltiin ripoteltu elokuva… Vitsi ku aivot toimii taas. No, ikkunalaudalla oli Darth Vader, R2D2 ja K-250, baaritiskillä Hedwig-tyyny, eteisaulassa Kelmien Kartta-matto, respassa Deadpool-maski… Noh, lyhyestä virsi kaunis, hotellihuoneeseen ja nukkumaan.
Lauantaina oli vuorossa SHOPPAILUA >:3 Aamupalan jälkeen lähdettiin metrolla keskustaan, mulla ja siskolla pyöri päät joka suuntaan ku ihmeteltiin ohi kulkevia taloja ja katossa sijaitsevaa metrokarttaa 😀 reissusta on kyllä kuvia, MUTTA ne on pilvipalvelussa ja niiden pikselikoko on liian iso, sivusto ei lataa niitä -.- no jaa, kertomalla menee. Maanpinnalle päästyä oli ensimmäinen kohde Forbitten Planet London Megastore. Isä ja M saattoi meidät sinne, pyörähti sisällä ja lähti parin kadun päässä sijaitsevaan kauppaan etsimään tanssikenkiä. Sovittiin että soitellaan kun minä ja Anu ollaan saatu shoppailut hoideltua.
Ensin päätettiin katsoa mitä alakerrassa oli. Liikaa Marvel- ja DC-sarjiksia… Mitäs muuta tääl- ANU KATO MIKÄ MÄÄRÄ MANGAA. Mutta mun kirjahylly on jo aika täynnä ja tykkään lukea mangani suomeksi, ostin vain Satoko ja Nada 2-pokkarin. S ja N kertoo kahdesta opiskelijakämppiksestä, toinen on japanilainen, toinen saudiarabialainen. Noh, mitä muuta löytyis. Oho, kaksi kirjahyllyä täynnä Star Wars-kirjoja, siistiä. Oi, täs on selkeästi Game of Thrones-osasto, mitäs täs- SADAN GAME OF THRONES-POSTIKORTIN PAKETTI 15 PUNNALLA. I´M IN! Oij, Disney-osasto, olisko täällä mitään Frozen-taidekirjaa.. Ei ollut. Sieltä löytyi myös kirjahylly täynnä fandom-keittokirjoja. Minecraft-ruokaa, Skyrim-keittokirja, Disney-prinsessa-leipomiskirja… Noh, eiköhän alakerta ollu täs, yläkertaan.
Aggretsuko-t-paitoja! Höh, mikään näistä ei ollut ladyfit. Tämä on fanisyrjintää. Yläkerta oli niin täynnä kamaa et siellä meni sekaisin 😀 Anu löysi Overwatchin Sombra-FUNKO-POPIN ja Destiny 2-pelistä Ghostin. En tajunnut mutta Anu oli hyvin innostunut. Anun maksaessa ostoksiaan ihastelin vitriineissä olevia Hot Toys 20 cm korkuisia näköispatsaita eri elokuvahahmoista. Kyllä, tottakai ostan kotiin 300 punnan patsaan…. Marvel Cinematic Universe ja Star Wars oli hyvin edustettuina. Kaupasta pois päästyämme halusin vielä katsoa mitä näyteikkunassa näkyy. Aidonkokoinen Infinity Gauntletin kopio. 2000 puntaa. I think not. Mutta hieno se oli!
Ulkona soiteltiin isälle joka ohjasi meitä tapaamispaikalle parin kadun päähän, jonkun Hippodamus Casinon eteen. Matkalla sinne sain vielä yhden hepulikohtauksen kun nurkan takaa paljastui JUST SE TEATTERI JOSSA ESITETÄÄN ”HARRY POTTER AND THE CURSED CHILD”-NÄYTELMÄÄ. OH MY GOD. Tää on liian siistiä, todellakin kannatti tulla! Isän ja M:n tavatessamme sovimme että minä ja Anu käydään Japan Centerissä ja isä ja M menee jonnekin, en muista minne… Japan Center oli aika sekava paikka, alakerrassa oli sekä ruokakauppa, liukuhihnasushi sekä ramen-kuppila. Siinä vaiheessa alkoi olla jo väsy ja kuuma, en jaksanut pyöriä paljoa siellä joten ostin yläkerrasta vain vissypullon ja menin ulos juomaan. Siellä meni loppupeleissä vain neljäsosa siitä mikä Planetissa meni.
Kaupasta päästyä suuntasimme isän ohjeiden mukaan Leicester Squarelle. Siellä olikin yleisötungos. Isää ja M:ää odotellessa pyörähdin uteliaisuuttani MnM´s Worldissa, ei olisi kannattanut, kaamea paikka. Siellä oli myytävänä vain erilaista MnM´s-krääsää ja siellä haisi sokeri. Tunkkainen, lämmin, makea haju. Äkkiä pois, haluan raitista ilmaa. Isän ja M:n tavoitettaessamme (onko se edes sana?) suuntasimme vähän rauhallisemmalle alueelle, Thamesia kohti. Siellä sijaitsi myös jonkun sairaanhoitajan patsas jonka Anu halusi nähdä. Kävelimme Trafalgar Squaren läpi, meh. Tää on nähty aika monessa turistioppaassa, ei paljoa säväytä. Siltaa pitkin Thamesin yli ja London Eyeta kohti. Sinne oli ihan hirveä ryysis, ei käyty. Samoilla nurkilla oli myös London Dungeon, kauhukierros joka käsittelee Lontoon veristä historiaa, jonka Anu olisi halunnut nähdä. Mutta koska kukaan muu kuin Anu ei halunnut sinne mennä ja mun reissun kauhumitta on jo lentämisen myötä täynnä niin ei menty. Anu totesi että voi katsoa sen kierrokse YouTubesta. Samassa rakennuksessa oli myös Shrek´s Adventure ja DreamWorks-kauppa ja ovista pilkottaa jätti-Hampaaton- ja Valkea-pehmoja <3 <3 <3 Käveltiin ohi 😀 Anun patsas oli aika hieno ja sijaitsi Lontoon sairaalan edustalla
Mutta nyt mua alkaa kyllä väsyttää tää kirjoittaminen ja telkkaristakin alkaa kohta Yksin Kotona Suomi, et tämä jää tältä osalta tähän ja jatkan kirjoittelua huomenna…