No, jos nyt tulisi kirjoitettua viimeiset jutut. Eli, viimeinen päivä Roomassa, Toscanan päiväreissu lounaalla ja viininmaistelulla. Tämä retki lähti niin aikaisin aamulla ettei ollut aikaa käydä aamulla hotelliaamiaisella, syötiin ennen lähtöä huoneessa kolmioleivät ja juotiin kahvit ja teet. Metrolla paikan päälle, ei ole minkään sortin muistikuvia mille aukiolle kokoonnuttiin mutta se oli todella upean näköinen ja siellä sijaitsi myös Da Vinci-museo. Samaan paikkaan oli kokoontunut neljä muutakin turistiryhmää, tosi monella oli mukana viereisestä McCafesta haettu noutokahvi, mä kävin ostamassa meille kaikillle vesipullot. Meidän ryhmässä oli noin 30 henkeä, tosi moni oli tullut Amerikasta! Louisianansta, Wyomingista, Ohiosta, kuulin sivukorvalla ainakin seitsemän osavaltiota.
Noh, viimein lähdettiin viileältä aukiolta auringon sarastaessa linkulla kohti Toscanan eteläosia. Opas kertoi matkalla jotain alueesta, mm. että Colin Firthllä ja George Lucasilla oli alueella huvilat. Suurin osa bussista nuokkui/torkkui, kauniin näköistä seutua kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin kunnon turistipaikassa, tuli mieleen minikokoinen Ikea paitsi että siellä myytiin italiaisia oliiviöljyjä, salamia, tapenadea, suklaata ja kaikkea muuta hyvää, minä suuntasin kaupan takaosaan cappucinolle… Kahvia…
Reitti oli nättiä seutua, mä vähän ihmettelin asuinaluetta jolla ei tuntunut mitään muuta olevankaan kuin hotelleja… Aika mutkittelevia teitä siellä oli. No, ekana pysähdyttiin Montipulciano-nimisessä kukkulan päällä sijaitsevassa kaupungissa jossa meitä oli vastassa saksalainen Klaus. Klaus oli kotosin Stuttgartista mutta oli 20 vuotta sitten muuttanut Toscanaan huvilaan. Klaus kuljetti meitä hienon kaupungin lävitse, näkyi paljon kivan näköisiä kauppoja. Pääaukealle päästyä Klaus tiesi kertoa että tällä kyseisellä aukiolla oltiin kuvattu monia elokuvia mm. Houkutus osa 2, Uusikuuta. Kylässä oli myös joka vuosi perinteinen kisa, jossa miesparit pyörittävät viinitynnyreitä kaupungin ympäri, kysyin Klausilta paljonko nämä tynnyrit painavat. 800 KILOA??? Huhhuh! Sitten meillä olikin 10 minuutin tauko jonka aikana minä kipitin välittömästi viereiseen pikkuputiikkiin ostamaan Houkutus-muistojääkaappimagneetin. Sitten lähdettiin taas liikkeelle, näkyi lisää hienoja pikkuputiikkeja ja jokin taulu missä näkyi Dustin Hoffmann ja Robert Pattinson, onko ne kuvannut täällä yhdessä leffan, minkä?? No, sitten päästiin hienolle näköalatasanteelle jossa Klaus tiesi kertoa että edessä näkyvä laakso on Unescon maailmanperintöä, sinne ei saa rakentaa uusia asuintaloja. Kierros jatkui vähän lisää, ai nytkö meillä on ostostauko, No, mennään tuohon oppaan suosittelemaan kivaan kahvilaan. No niin, nyt on kahvit juotu, mitäs sit- ai tässäkö tää tauko oli? No eihän me keretty käydä yhtään missään kivan näköisessä liikkeessä, höh.. No, sitten vain linkkuun ja uuteen paikkaan, taidettiin käydä katsomassa tosi hienoa kirkkoa, onneksi vain ulkoapäin. Sitten suunnataan lounaalle ja viininmaistelulle.
Muutta kuten äiti liukastui jouluna saunassa ja mursi kylkiluunsa (onneksi vain yhden niistä), niin eipä tälläkään reissulla tapaturmalta vältytty. Kellarissa meille esiteltiin viininvalmistusmenetelmiä, äiti katsoi väärin, astui harhaan ja lensi viimeiset neljä askelta suoraan betonille, sai se onneksi sen verran käännyttyä että isku osui pääasiassa käsivarteen ja suupieleen, silmälaseista lähti sanka ja suusta vuosi verta, onneksi Anu ei ollut näkemässä… Opas otti äidin hoiviinsa viininvalmistuskierroksen ajaksi. Kellarissa oli paljon tynnyreitä. Ylhäällä odottikin aika iso ravintola jossa oli kaksi muutakin turistiryhmää. Meidät ohjattiin pöytiin jossa äiti jo odottikin jääpussi painettuna suupieltä vasten. Kyllä se pystyi oikealla puolella syömään, tarvitsi vain Suomessa käydä hammaslääkärissä, ei mitään vakavempaa käynyt. Lounas oli hyvä mutta hieman pienenpuoleinen, se oli sellainen paikka jossa tehtiin itse viinit, salamit ja juustot. Siellä oli myös myymälä josta sai ostaa mukaan lounaalla tarjottuja viinejä, salameja ja juustoja. Olisin ostanut pienen pullon viiniä mutta siellä oli myynnissä vain isoja pulloja, 70 euroa per pullo. No en kyllä osta. Äiti osti… Minä ostin pienen palan juustoa ja salamia.
Lounaan jälkeen istahdettiin taas bussiin ja ajettiin taas uudelle alueelle, bussi pysähtyi ja opas ilmoitti että nyt on tunnin ostosaika. Häh?? Missä me edes ollaan? No löytyihän ne kaupat pikku kujan päästä, mutta miksi me täällä käydään ostoksilla eikä Montepulcianossa? No, ensin käytiin syömässä jätskit. Sisko osti laventelisaippuaa ja minä sitruuna-keittiöpyyhkeen. Sitten linkkuun, takaisin ”Italia-Ikeaa” kohti josta ostin sitruunasuklaata, pikku pullon oliiviöljyä Italian niemimaan muotoisessa pullossa ja työkavereille tiramisu-manteleita. Pimeän aikaan oltiin jo perillä Roomassa (äiti kävi liikkuvan bussin etuosassa kysymässä oppaalta jotain ja meinasi taas lentää kun bussi nytkähti eteenpäin, aina saa hävetä……). Lounaasta on jo useampi tunti, mulla on nälkä. Mä käyn ostamassa kaikille välipalaa. No nyt on kyl aneemisen näköisiä kolmioleipiä, käydään katsomassa viereinen paikka. Apua miten epäilyttävän näköinen paikka, no kai noita panineja on turvallista syödä, huh se työnsi ne uuniin, ainakin bakteerit kuolee. Myynnissä oli myös epäilyttävimmän näköisiä pannupizzapalasia ikinä! Joo kyllähän juustokerros on keltainen, mutta nämä on ollut lämpölamppujen alla koko päivän, eihän näistä edes näe mitä täytteitä näissä on, keltainen kerros peittää koko pizzarivistön, yök. No, hotellille päästyä sit syötiin ja alettiin nukkumaan, huomenna kotia kohti…
Paitsi nyt ei enää jaksa. Kyllä tää menee neljänneksi osaksi….