Johan tää kolmannen osan kirjoittaminen on venynyt ja paukkunut! Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Eli, kolmas ja viimeinen päivä ja Madame Tussauds. Kyllä nyt ainakin yhdessä turistirysässä pitää käydä. Aamulla pakattiin kamat, jätettiin ne hotellille ja lähdettiin kohti Madame Tussaudsin vahakabinettia. Menomatkalla metron liukuportaissa näin Ihan Oikeita Koulupukuja! Ihan kuin olisi nähnyt valkohäntäkauriin villinä luonnossa, nämä ei ollut mitään cosplay-pukuja jostain koulusta vain ihan aitoja, oikeita koulupukuja! Khakimekot, pikkukengät, polvisukat ja pikkutakki joissa luki punaisella kirjoituksella joko Mayfair tai Hampstead, en muista enää. Olin ihan haltioissani ja kyllä ne koululaisetkin huomasi, muutama hihitteli siinä jonossa ja yksi huikkasi ”Hi”. Naureskelkoot, on ne lontoolaisina varmaan jo tottuneet turisteihin.
Ulkona Kabinetin edessä näkyi hirveät jonot ja syykin selvisi pian… Ensin piti mennä sisälle ostamaan liput ja sitten vasta jonottamaan ulos että pääsisi lippujen kanssa sisään. Juuh. Minä ja Anu mentiin jonottamaan lippujen kanssa, isä ja M suuntasi Harrodsille töllistelemään sikahintaisia mekkoja. Ulkona näkyi mainoslakanoita joissa oli mm. Star Wars ja Marvel, oi tästä tulee siistiä. Sisään päästessä oli vastaanotossa jotkut ”julkkisjuhlat”-tyylinen lavastus, yksityishissejä, limusiini, jne. En mä tällasesta tykkää, missä ne vahahahmot on…
No sitten päästiin huoneeseen jossa niitä oli. Kyseessä oli huone jossa nuket seisoi tai istui siellä sun täällä, sai vapaasti kierrellä (astuin Nicole Kidmanin mekon päälle…). Okei, tuossa on Emma Watson… Tuolla on joku Bollywood-nurkka… Nurkkaus jossa voi käydä Dwayne ”The Rock” Johnsonin kanssa kuvattamassa (onkohan se edes sana)…. Tuolla on EDDIE REDMAYNE JA BENEDICT CUMBERBATCH! Mihin Anu meni, Anu tänne ota kuva ota kuva! No Anua ei näkynyt niin otin muutaman selfien ja kiertelin ympäri huonetta, ihastellen välillä Eddietä ja Bennyä… Huoneen toisessa päädyssä bongasin Anun ja jatkoimme kierrosta yhdessä.
Seuraavassa huoneessa oli ”Kong- The Skull Island” ja TOM HIDDLESTON! Anu tules tänne nyt, ota se kamera ja ota kuva. (Mulla oli aamulla ollut ääni käheänä jo valmiiksi ja Madamessa se meni kokonaan. En tietenkään huutanut mutta huikkailin Anulle joten ääni meni siinä sitten) Ai niin, oli siellä myös 4-metrinen mekaaninen Kongin pää ja James Bond ystävineen. Ja Katniss Everdeen. Mutta Tommy oli se tärkein. Sieltä päästyämme eteenpäin oli jokin outo Sherlock Holmes-nurkkaus, sen jälkeen pieni kiertoajelu jossa esiteltiin Lontoon historiaa. Se oli vähän samalainen kuin se vaaleanpunainen nukkelinnajuttu Lintsillä.
Sitten päästiin Marvelin maailmaan!! Portaissa näkyi viisimetrien Hulk-patsas, muualla näkyi ainakin Captain Marvel ja Spider-Man. Marvel-osio päättyi 4D-näytökseen. Olin kuullut niistä ja se kuulosti hauskalta, mutta kokemus oli ihan hirveä. Istuimen selkänojasta suhahteli niskaan ilmasuihkuja ja Wolverinen kynsiä kuvasi selkänojasta selkään iskeytyvät… Mitä ne nyt on? No, ne hierontatuolien hierovat osat. Kivuliasta ja inhottavaa. Onneksi näytös kesti vain muutaman minuutin.
Viimeisenä oli vuorossa Star Wars! Siellä pääsi kävelemään Imperiumin avaruusaluksen sisällä, istumaan Millenium Falconin ohjaamossa ja kuvaamaan itsensä Darth Vaderin kanssa. Juu ja oli siellä myös Rey ja BB-8.
Ai joo ja myös joku Alien-elämys.
Tussauds päättyi odotetusti matkamuistomyymälään. Olen ostanut jo ihan tarpeeksi… Ostin vain muutaman postikortin ja Madame Tussauds-esitteen.
Päästyämme ulos soitimme isälle. Isä oli M:n kanssa vielä Harrodsilla, sovimme että menemme Anun kanssa kaakaolle odottelemaan heitä tulevaksi Harrodsilta. Menimme läheiseen Pret a Mangeriin (sekin mainittiin Himoshoppaajassa!) jossa kirjoitin viimeiset ”terveisiä Lontoosta”-kortit valmiiksi. Isä soitti, sanoi että meidän pitäisi tulla Baker Streetin metroasemalle, he tulisivat sinne. Perille päästyämme oli tiedossa vähän häikkää ja hämmennystä koska siellä olikin kaksi sisäänkäyntiä, minä ja Anu odoteltiin toisella ja isä ja M toisella. Löysimme kuitenkin toisemme. Metrolla Ealingiin, pubiin burgerille (siellä oli seinillä valokuvia nimmareiden kera ketkä olivat käyneet siellä syömässä ja kukaan muu siellä seinällä näkyikään kuin itse Kuningas Joffrey!!), ruuan jälkeen matkatavarat hotellilta ja junalla Heathrow´n lentokenttää kohti.
Lentokentällä oli taas puolitoista tuntia aikaa taxfree-ostoksille mutta en oikein keksinyt mitä ostaa. Meikit ja hajuvedet ei ole ikinä kiinnostaneet… Alkoholi… Enpä tied- oho virallista Game of Thrones-viskiä! Ei kun ai niin, enhän mä pidä viskistä. Tai viinistä… Keskityin ostamaan tervetuliais-suklaata työpaikan taukotilaan ja pyörimään siellä sun täällä. Lopulta oli aika suunnata lähtöportille (eeeiiiiii…..) Portilla näin jonkun unohtaneen luottokorttinsa MnM-automaattiin ja palautin sen Finnairin tiskille.
Paluulento oli hiukan helpompi kuin Lontooseen tullessa. Kone oli isompi ja jokaisella istuimella oli oma tv-ruutunsa, isä kertoi että nämä ovat niitä koneita joilla lennetään kaukolentoja. En ollut täysin pakokauhuinen, suhtauduin lentoon samalla lailla kuin lääkärikäyntiin: Epämiellyttävää mutta pakko. Lennolla yritin katsoa Aquaman-elokuvaa (sisko hoki vieressä nousun aikana ”keskity Jasoniin, Tiina, keskity Jasoniin” (No totta helvetissä keskityn! HOT HOT HOT.)) mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Onneksi lento kesti vähemmän aikaa kuin menomatka Lontooseen, Turun kohdalla tuli kuulutus ”valmistautukaa laskeutumiseen”, HUH KOHTA OLEN TURVASSA. (Isä lupasi Anulle et jos se laihduttaa tiettyyn painoon asti niin isä vie sen Japaniin. Mä pyydän sille lentoreissulle lääkäriltä reseptin rauhoittavia…..)
Helsinki-Vantaalla loppuporukka kiirehti jatkolennolle takaisin Ouluun, kipitin heidän perässään isän jaellessa mulle ohjeita miten pääsee lentokenttäbussilla hotellille. Isän annettua ohjeet jäin lentokentälle seisomaan kun muu porukka juoksi Oulun-koneen lähtöportille. Nyt olin tosin oudon paikan edessä: Keskiyö. Helsinki-Vantaa. Iso ja tyhjä lentokenttä. Nyt pitäisi päästä bussilaiturille. Missä se on?? Piti kysyä passintarkastuksesta miten täältä pääsee pois. Ai tästä pääsee pois? No se on hyvä. Ulkona raitis ilma oli tervetullutta, mutta nyt olin bussiterminaalissa eikä missään näy mun linkkua! Olin ihan valmis tilaamaan lentokenttätaksin mutta kävin vielä katsomassa nurkan takaa ja siellä se mun linkku olikin! Linkulla hotellille siis. Huoneeseen päästyäni kello olikin jo yksi yöllä ja olin rättiväsynyt, mutta en siitä huolimatta saanut unta. Röhäyskä ja ikkunaan ropiseva sade piti siitä huolen.
Aamulla raahauduin hotelliin aamupalalle. Ei ollenkaan tehnyt mieli hotelliaamiaista mutta jotain piti syödä. Pakotin kurkusta alas lautasellisen kaurapuuroa ja lasin appelsiinimehua, sitten pakkaamaan huoneeseen kamat, kirjautumaan ulos ja takaisin lentokenttää kohti. Lentokentällä mulla ei ollut hajuakaan missä lentokenttäjunan laituri olisi. Näin matkalla yhden portin junalle ja menin siis sinne. Luulen että kyseessä oli lentokenttätyöntekijöiden portti koska näin matkalla vain yhden naisen ja hän katsoi minua aika kummissaan. Katsokoot. Pääasia että pääsen Tikkurilan juna-asemalle ja siitä kotiin.
Tikkurilassa olin reilusti aikaisessa ja ennen mun junaa lähtisi vielä yksi juna Jyväskylään. Kävin lipputoimistossa vaihtamassa mun junan siihen aikaisempaan ja lähdin sillä kotiin. Kotona olin yhden, kahden maissa, annoin tytöille ruokaa, romahdin sohvalle enkä liikkunut siitä minnekään koko päivänä. Paitsi kauppaan ja keittämään teetä. Yskin viime yön joten jos tänä yönä saisi paremmin unta. Turha luulo! Yskimiseksi taas meni. Herätyskello soi 5.30, soitin pomolle etten voisi tulla töihin koko yön kestämisen yskimisen jäljiltä ja käänsin kylkeä. Loppuviikko meni sairastellessa.
Mutta joo. Lontoo tuli nähtyä ja siellä voisi käydä uudelleenkin 😀 Kiitos hienosta reissusta isä! <3