Alright, eli sairaalasta pääsin siis kotiin maanantaina ja sairaalareissun lopputulos on tällainen: Kelialiaepäilyt oli aiheettomia, mulla ei ole keliakiaa, ja jalan laskimoveritulppa johtui e-pillereistä, jotka keskeytettiin heti kun pääsin sairaalaan. Jalka on edelleen turvonnut, sitä hoidetaan koko jalan kiristyssiteellä ja lepäämisellä. Toimii tosi hyvin, viime yönä näin unta että olin hiihtämässä…
Sairaalasta päästessäni pyysin sairaanhoitajaa laittamaan jalkaan kiristyssiteen hyvin, koska sen pitäisi kestää ainakin kaksi päivää. Mulle soitettiin Kelataksi viemään mut takaisin Jämsään. Jämsässä piipahdin apteekissa hakemassa lääkärin määräämät verenohennuslääkkeet ja jalka ei pitänyt tästä reissusta ollenkaan. Makasin kotona sängyllä takki päällä puoli tuntia ennenkuin jalka oli toipunut sen verran että voisin alkaa purkamaan kamppeitani.
Tiistai meni kotona lepäillessä ja pakkaillessa kamppeita Oulua varten. Mun jalkaan pitää aamuisin laittaa kiristysside joka otetaan yön ajaksi pois, se ei onnistu yksin, menen siis äidin luo saikun ajaksi. Elsa oli mennyt äidin mukana Ouluun jo sunnuntaina, koska ei olisi ollut reilua jättää sitä ihan yksin pariksi viikoksi. Elsa kaipasi kipeästi marsujen seuraa. Noh, kerron Elsasta myöhemmin lisää…
Tiistai-iltana lähdin siis yöjunalla Oulua kohti. Soitin taksin viemään mut juna-asemalle ja oli ihan kivaa istua ulkona 20 min junaa odotellen, kun viimeksi kävi ulkona yli viikko sitten. Junassa piti kävellä 4 junavaunua omalle paikalle, se oli jalalle aika tuskaa. Samoin junalta itse rautatieasemalle kävely, siellä oli tunnin odottelu. Hain R-kioskilta iltapalaa junassa syötäväksi jatkojunaa odotellessani, mulla oli puoli tuntia aikaa. Otin tuoremyslipuuron ja pillimehun, kun on jalasta löydetty 15 cm tukkeutunutta verisuonta ei tee mieli kolmioleivän tai pasteijan kaltaisia tyhjiä kaloreita. Juna-asemalta itse junaan kävely oli aivan kauheaa, mun piti kävellä ensin asemalta laiturille ja siitä vielä 6 junavaunua omalle makuuhyttipaikalle… Söin junassa myslisotkun ja aloin ”nukkumaan”, juna tärisi ja heilui paljon… Oulussa olin 4.30 aamulla, otin taksin viemään mut äidille.
Keskiviikko oli pelkästään lepopäivä. Tai no, koko loppuviikko oli lepopäivää… Viikko meni Netflixiä katsellessa ja Nälkäpeli-trilogiaa lukien. Niin ja äidin t-paitoja pöllien. Mun oma yöpaita oli hiestä märkä ja haiseva jo toisena yönä, mikä tuli täytenä yllätyksenä, miten paljon mä yön ja päivän aikana hikoilen… Aamut on lähtenyt liikkeelle sillä, et keitän aamukahvit ja teen leipää, menen uudelleen olohuoneen vuodesohvalle pötköttelemään peiton alle ja laitan Netflixistä jakson Gothamia pyörimään. Siihen sarjaan jää kyllä koukkuun.
Se sarja on ”Batman ilman Batmania naamioituna poliisisarjaksi”. Siinä kaikki tunnetut Batman-hahmot (Pingviini, Catwoman, tietenkin itse Bruce Wayne, Arvuuttaja ja sarjan paras hahmo: Jokeri) aloittaa sarjassa ihan normaaleina ihmisinä: pikkurikollisina, poliiseina, orpoina, ja sarjan edetessä ne alkaa pikkuhiljaa muovautumaan Batmanista tutuiksi hahmoiksi. Sarjan keskiössä toimii alussa Gotham Cityn poliisilaitos.
Noh. Jalan kanssa on ollut hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä innostuu miten hyvin jalka on alkanut parantua ja kävelee enemmän, siitä seuraa huono päivä milloin jalka ei ole ollenkaan tyytyväinen. Lauantaina kävi isä ja sisko kylässä, syötiin pizzaa, juteltiin ja isä näytti lomakuvia Balilta mistä oli palannut muutama päivä aikaisemmin. Jalka ei tykännyt etukenossa istumisesta joten se oli aika vihainen loppupäivän ja sunnuntain…
Ai niin ja Elsasta. Elsalle on tosiaankin tulossa parin viikon kuluttua uusi kaveri, Anna (se onkin kunnon kilon painoinen possu…). Äidin kanssa juteltiin Tampereella, että kun sillä on kotona jo entuudestaan neljä marsua ja se oli palaamassa takaisin Ouluun, että olisi hyvä jos se ottais Elsan mukaansa. Elsa oli ollut jo silloin kuukauden yksin ja olisi ollut todella ilkeää antaa sen olla yksin Jämsässä mun saikun ajan, et J tois ruokaa kerran päivässä ja muuten se raukka joutuisi olemaan yksin. No, äiti otti Elsan mukaansa mutta siitä seurasi hieman lisää pulmia: Elsa on lauman nuorin joten muut pomottaa sitä, Elsa ei ole ikinä ollut ennen laumassa ja pelkää. Koko laumassa on vaan yksi joka ei kiusaa sitä, Romeo, mutta sekin on varmaan kaverustunut sen kanssa vaan sen takia et se on lauman ainoa tyttö joka ei oo antanu sille vielä pakkeja… No, Elsalla ei ole nyt ollut pariin viikkoon ruokahalua kun on ollut liikaa muuttujia: Ensin mä oon ollut viikon poissa ja nyt se joutui outoon paikkaan missä muut kiusaa. Äiti on joutunut tukiruokkimaan sitä muutaman päivän ku sillä on paino laskenut. Elsa on nyt eristettynä muista marsuista, se kyllä kuulee muut marsut mutta ei näe niitä. Nyt sillä on onneksi alkanut ruoka taas maistua.
Että näin on mennyt saikkuviikko numero yksi. Tänään on maanantai ja saikkuviikko numero kaksi lähti liikkeelle.